Art meets Ice

Helmikuun alussa Helsingin eläintarhassa Korkeasaaressa pidettiin taas jäänveistos kilpailut.

Olin katsomassa, kun kilpailijat veistelivät töitään viimeisten tuntien ajan. Teemana oli Itämeri.
Teokset olivat todella taidokkaasti veistettyjä, ja niiden syntyä oli ihanan mielenkiintoista seurata.

Katsojat saivat myös äänestään heidän mielestään parasta teosta.
Oli hankala pysytellä lämpimänä, kun tuolla oli todella kylmä!

Myöhemmin julkaistiin voittaja, jonka teoksen ikuistin myös omaan kameraani.
Voittajan työn näette alemmassa kuvassa.

Täältä voitte käydä kurkkaamassa jääveistoksia tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.

10 onnellisinta muistoa

Kaikkia muistoja ei tietenkään ole ikuistettu valokuvaksi asti, mutta nämä asiat nyt kuitenkin tulivat mieleeni katsellessani vanhoja albumeita sekä miettiessäni onnellisimpia hetkiä elämässäni. Take a look!

Matka Norjaan.

Kävimme Norjassakesällä kaveriporukalla 2009. Pakkasimme matkatavarat sekä teltan autoon  ja lähdimme ajelemaan kohti Pohjois-Suomea, jossa yövyimme yhden yön. Seuraava etappi oli Ruotsin puolella Abiskon kansallispuistossa josta kuvakin on otettu. Olen aina nauttinut luonnossa olemisesta, niin metsän kuin vedenkin äärellä. Oli maailman ihaninta herätä aikaiseen aamuun tuon joen äärellä. Kun astui ulos teltasta, joen kohina, raikas ilma ja jykevä vuori tervehti sinua ensimmäisenä. Vesikin oli niin kirkasta ja kylmää, että me pullotimme sitä isoon kanisteriin ja joimme loppu matkan pelkästään sitä - niin hyvää se oli.  Tuolla oli niin kauniita maisemia, että itse silmänruokaa riitti koko matkan ajan. Läpikotaisin tuo vuosi oli tähän astisen elämäni onnellisinta aikaa.

Perheeni ensimmäinen koira.

Olimme toivoneet koiraa jo 4 vuotta, mutta hyvää kannatti odottaa.
Roope on itse hurmuri, josta ei voi olla pitämättä. Hän syntyi Unikeon päivänä. Muistan, kuinka tuotiin Roope kotiin autolla ja koko matkan hän istui sylissäni. Minulla oli harmaa huppari päällä, joka haisi tuon jälkeen aivan pienen koiran pissalta. En voinut välittää vähempää, halasin vaan Roopea ja olin niin onnellinen! Voih, kun hän oli niin pieni tuossa kuvassa, painoi ehkä noin 10kg! Meidän perheessä oli ollut aikaisemmin mustavalkoinen Elviira-kissa, jonka valvovan silmän alla vartuin ensimmäiset 12 vuotta. Mutta Elviira oli aina äidin kissa, eikä meillä ollut sen suuremmin kovinkaan erilaista yhteyttä. Minulla ja Roopella on omalaatuinen ja ainutlaatuinen suhde. On kuin Roope olisi Elviiran rengarnaatio.

Valmistuin kuva-artesaaniksi vuonna 2008.
Oli aivan ihanaa tutustua niin erityislaatuisiin ihmisiin, joiden kanssa vartuin kokonaiset 3 vuotta. Meidän luokassamme vallitsi yhteisymmärrys ja luokkahenki oli aivan parasta. En usko saavani kokea enää samanlaista luokkahenkeä. Joten nämäkin yhteiset koetut hetket säilyvät parhaimpien muistoissa.

Eva ja Nemo.

Miten erilaiset persoonat, ja niin valloittavat! Olen aina rakastanut eläimiä, ja omien lemmikkien kautta olen oppinut ymmärtämään niiden elämää, tapoja, tarpeita ja persoonallisuutta. Eva on tässä komeat 2-vuotta (vasemmalla puolella), ja Nemo on ehkä 4 kuukauden ikäinen. Nimet ovat yllättäen Nightwishin innoittamia, niin kliseistä, mutta nimet sopivat heille kuin nenä päähän! Molemmat ovat siis tyttö kissoja.
Eva nukkuu nyt sateenkaarisillalla, levätköön hän rauhassa.


Parhaimmat keikkakokemukset.

Näimme viime marraskuussa Imaginaerumin ystävieni kanssa. Koko kokemus oli pysähdyttävä ja todella mieleenpainuva. Hymyillen voin tätäkin muistella.

Tuska 2012 with Suvi

Lapsuuden muistoja

Lapsuuden muistoista kesät ja joulut ovat aina olleet niitä mieleenpainuvimpia asioita.
Minulla ja keskimmäisellä sikolla on 4 vuotta ikäeroa, joten olemme olleet aina kuin paita ja peppu. Leikimme yhdessä paljon, parhaimmat lelut olivat pehmolelut ja prätkähiiret. Meistä on niin paljon kuvia, etten osannut tänne valita niitä parhaimpia.

En muista, monesko syntymäpäiväni oli meneillään, mutta ikuistettuna on ainakin minun ja siskojen lisäksi
silloiset  parhaimmat kaverini Jaana, Katja sekä Janna.

Isovanhemmat.

En koskaan saanut tutustua vaareihini, mutta mummot ovat korvanneet heidät. Muistan, miten ihanaa oli, kun mummu tuli meillä käymään. Hän toi aina tullessaan meidän kissalle torilta sian munuaisia, jotka olivatkin Elviiran suurta herkkua. Meille lapsille mummu toi aina pihlajanmarja karkkeja. Mummu oli hyvä kertomaan tarinoita. Hän nukkui pois vuonna 2009.

En löytänyt hyvää kuvaa Jenny mummosta, mutta parhaimmat muistot yltävät myös sinne. Lapsuudessa vietimme kesäisin viikon tai kaksi mummon mökillä Keski-Suomessa. Olen nykyisin nähnyt paljon unia, joissa kuljen tuossa talossa.

Kirjan kuvitus.

Tämäkin pitkäaikainen haave pääsi toteutumaan vuonna 2010, kun porilainen kaverini pyysi minua kuvittamaan hänen runokirjansa.

Levyn kuvitus.

Edesmennyt ystävä pyysi minua kuvittamaan heidän tulevan levynsä. Olin onnesta soikeana, sillä tämäkin oli yksi pitkäaikaisista haaveistani. Tiesin, että edessä oli kova urakka, ja työprosessin aikana tuli monesti sellaisia hetkiä, että olisi voinut luovuttaa! Ystäväni oli hyvin vaativa, hän tiesi että minä pystyisin parempaan, kun joku asia jossakin piirroksessa ei tyydyttänyt häntä. Olen iloinen, että jaksoin taistella itseni ja asioiden kanssa, kun lopputulos oli vihdoin ja viimein - tämä:

Ystävämme soitti bassoa Ruinsidessa.
Muistan hänet aina hyvin lämpimänä ja rakastavana ihmisenä, jollaisia tämä maailma olisi tarvinnut. Hän ymmärsi minuakin, silloin kun muut eivät, ja minusta tuntui että hän näki myös masennukseni alle sen ihmisen, joka olen. (Nyt tulee taas itku..) Monet ovat jääneet kaipaamaan häntä. Rauha hänen sielulleen.

Yyteri.

Suomen kaunein ranta. Tänne mahtuu paljon hyviä muistoja. Kuva on vuodelta 2008.

:)

Tulee kesällä sitten ainakin nähtyä Iron Maiden, Bullet for my Valentine, Ghost sekä Sabaton!

From Paris with Love

Siskoni kävi Ranskassa kansainvälisen Comenius-projektin tiimoilta, hän kävi mm. Pariisissa alansa koulussa tutustumassa vaatetusalan työskentelyyn. Mukanaan hän tietenkin toi tuliaisia, ihania postikortteja, suklaata ja minäkin sain oman pienen Eiffel- tornin. Lisäksi ihailin sadoittain kuvia, joita hän oli ottanut Pariisin kaduilta, museoista, patsaista, rakennuksista, ja tietenkin itse Eiffel tornin huipulta. Ehkä minäkin käyn siellä joskus, kunhan kohtaan korkeanpaikan pelkoni kasvoista kasvoihin. :)

Alemmista kuvista muistuu mieleen taidehistorian tunnit. Yksi suuri tekijä näiden takana kuuluu myös omiin suosikkeihini, nimittäin Alphonse Mucha. Huh, hän oli niin taitava, epäilempä että osa hänen töistään on vaikuttanut myös minun työskentelytapaani.
Alemmat kuvat ovat googlesta.

Ja tietenkin Pariisista tulee aina mieleen Amelie- elokuva. Kuunnelkaapa tästä ihanaa musiikkia

For My Valentine

"I want Candy!"

Koskaan ei elämässä voi olla liikaa juhlia, varsinkaan kun tämä talvi on ollut hyvin synkkä monella eri tapaa, joten eräänä päivänä päätin järjestää juhlat Suvin kanssa. Tarkoituksena oli kokoontua ystävien kanssa viettämään yhteistä aikaa. Mielikuvitus tarttui ajatukseen, ja niin syntyi "ystävänpäivä-muffinssi-juhlat". Paljon pitsiä, vaaleanpunaista, muffinsseja, herkkuja, Marie Antoinette-tyyliä, klassista musiikkia.. Kutsuttuja oli 10, mutta loppujen lopuksi meitä oli paikalla 7 ihmistä. Onneksi pidemmänkin matkan päästä ihmiset tulivat syömään ja juhlimaan, kiitoksia siitä.

Tässäkin postauksessa pääaiheena on kuvat, joten nauttikaahan silmänruuasta.

Kattauksessa suurimman huomion saivat nuo ihanat muffinssit kuorrutteilla. Lisäksi tarjoiltiin teetä, kahvia, vaahtokarkkeja, kaikkea äklöä ja makeaa. Taustalla soi Mozartia, Vivaldia ja Debussya. Muffinsseja sai erikokoisina, pieninä ja suurina, useimmissa oli (vähän liiankin) herkullinen kuorrutus. Tarjolla oli sekä mustikka-banaani muffinsseja, että suklaa muffinsseja. Ajatuksissa oli tehdä myös kakkutikkarit eli cake popsit. Oikeastaan ne oli helpot tehdä, ainoastaan niiden kuorrutus ym jälkihäslinki oli melko haastavaa. Mutta ensimmäiseksi kerraksi onnistuimme mielestäni aika hyvin. Ne näyttävät tuossa kuvassa aivan lihapullilta. Macaronsit jäivät harmiksemme tekemättä! (Sillä suuruudenhulluusprojektimme sai kellolta muistutuksen)

And we all eated like crazy little piggies...

Väkersin itselleni keijukaispuvun niistä vetimistä, mitä kaapistani (ja vähän muidenkin) sattui löytymään. Lisäksi ostin vielä siivet, keijukaissauvan ja perhospannan, mutta kuinkas sitten kävikään... menin ja unohdin ne kotiin juhlapäivänä. Totaalinen failure. Tapaus otti päähän vietävästi, mutta onneksi Suvi pelasti minut lainaamalla kauan sitten tekemiään keijukais-siipiä. <3 Olin kuin kävelevä katastrofi niiden kanssa - ne jäivät milloin mihinkin kiinni, ovenkahvoista ihmisiin..

Ihastuin noihin hiuksiin - Suvi lainasi värjättyjä pidennyksiään, joista kehittelin hassun nutturan, jonka koristelin helmi- sekä kukkaispinneillä. Mekko löytyi kirpparilta 5€:lla, vyö on Suvin, ja helmikoru taitaa olla edesmenneen rakkaan mummoni vanha.

Iltaa myöten ihQkeijusta syntyi...

... kavala tonnikeiju!

Teeseremonioiden jälkeen siirryimme korttienpeluun pariin. Lauleskelimme välillä SingStaria, korkkasimme kuohuviinin, ja nautimme toistemme seurasta. Kiroileva Siili- lasikin pääsi olohuoneen pöydälle toimittamaan kukkavaasin virkaa. Kaikenkaikkiaan juhlat olivat hyvin onnistuneet, ihmiset olivat ainakin osaksi noudattaneet pukukoodia, ja kaikki viihtyivät <3

Lisäksi meillä oli ihana tunnelmapöytä <3