10 onnellisinta muistoa

Kaikkia muistoja ei tietenkään ole ikuistettu valokuvaksi asti, mutta nämä asiat nyt kuitenkin tulivat mieleeni katsellessani vanhoja albumeita sekä miettiessäni onnellisimpia hetkiä elämässäni. Take a look!

Matka Norjaan.

Kävimme Norjassakesällä kaveriporukalla 2009. Pakkasimme matkatavarat sekä teltan autoon  ja lähdimme ajelemaan kohti Pohjois-Suomea, jossa yövyimme yhden yön. Seuraava etappi oli Ruotsin puolella Abiskon kansallispuistossa josta kuvakin on otettu. Olen aina nauttinut luonnossa olemisesta, niin metsän kuin vedenkin äärellä. Oli maailman ihaninta herätä aikaiseen aamuun tuon joen äärellä. Kun astui ulos teltasta, joen kohina, raikas ilma ja jykevä vuori tervehti sinua ensimmäisenä. Vesikin oli niin kirkasta ja kylmää, että me pullotimme sitä isoon kanisteriin ja joimme loppu matkan pelkästään sitä - niin hyvää se oli.  Tuolla oli niin kauniita maisemia, että itse silmänruokaa riitti koko matkan ajan. Läpikotaisin tuo vuosi oli tähän astisen elämäni onnellisinta aikaa.

Perheeni ensimmäinen koira.

Olimme toivoneet koiraa jo 4 vuotta, mutta hyvää kannatti odottaa.
Roope on itse hurmuri, josta ei voi olla pitämättä. Hän syntyi Unikeon päivänä. Muistan, kuinka tuotiin Roope kotiin autolla ja koko matkan hän istui sylissäni. Minulla oli harmaa huppari päällä, joka haisi tuon jälkeen aivan pienen koiran pissalta. En voinut välittää vähempää, halasin vaan Roopea ja olin niin onnellinen! Voih, kun hän oli niin pieni tuossa kuvassa, painoi ehkä noin 10kg! Meidän perheessä oli ollut aikaisemmin mustavalkoinen Elviira-kissa, jonka valvovan silmän alla vartuin ensimmäiset 12 vuotta. Mutta Elviira oli aina äidin kissa, eikä meillä ollut sen suuremmin kovinkaan erilaista yhteyttä. Minulla ja Roopella on omalaatuinen ja ainutlaatuinen suhde. On kuin Roope olisi Elviiran rengarnaatio.

Valmistuin kuva-artesaaniksi vuonna 2008.
Oli aivan ihanaa tutustua niin erityislaatuisiin ihmisiin, joiden kanssa vartuin kokonaiset 3 vuotta. Meidän luokassamme vallitsi yhteisymmärrys ja luokkahenki oli aivan parasta. En usko saavani kokea enää samanlaista luokkahenkeä. Joten nämäkin yhteiset koetut hetket säilyvät parhaimpien muistoissa.

Eva ja Nemo.

Miten erilaiset persoonat, ja niin valloittavat! Olen aina rakastanut eläimiä, ja omien lemmikkien kautta olen oppinut ymmärtämään niiden elämää, tapoja, tarpeita ja persoonallisuutta. Eva on tässä komeat 2-vuotta (vasemmalla puolella), ja Nemo on ehkä 4 kuukauden ikäinen. Nimet ovat yllättäen Nightwishin innoittamia, niin kliseistä, mutta nimet sopivat heille kuin nenä päähän! Molemmat ovat siis tyttö kissoja.
Eva nukkuu nyt sateenkaarisillalla, levätköön hän rauhassa.


Parhaimmat keikkakokemukset.

Näimme viime marraskuussa Imaginaerumin ystävieni kanssa. Koko kokemus oli pysähdyttävä ja todella mieleenpainuva. Hymyillen voin tätäkin muistella.

Tuska 2012 with Suvi

Lapsuuden muistoja

Lapsuuden muistoista kesät ja joulut ovat aina olleet niitä mieleenpainuvimpia asioita.
Minulla ja keskimmäisellä sikolla on 4 vuotta ikäeroa, joten olemme olleet aina kuin paita ja peppu. Leikimme yhdessä paljon, parhaimmat lelut olivat pehmolelut ja prätkähiiret. Meistä on niin paljon kuvia, etten osannut tänne valita niitä parhaimpia.

En muista, monesko syntymäpäiväni oli meneillään, mutta ikuistettuna on ainakin minun ja siskojen lisäksi
silloiset  parhaimmat kaverini Jaana, Katja sekä Janna.

Isovanhemmat.

En koskaan saanut tutustua vaareihini, mutta mummot ovat korvanneet heidät. Muistan, miten ihanaa oli, kun mummu tuli meillä käymään. Hän toi aina tullessaan meidän kissalle torilta sian munuaisia, jotka olivatkin Elviiran suurta herkkua. Meille lapsille mummu toi aina pihlajanmarja karkkeja. Mummu oli hyvä kertomaan tarinoita. Hän nukkui pois vuonna 2009.

En löytänyt hyvää kuvaa Jenny mummosta, mutta parhaimmat muistot yltävät myös sinne. Lapsuudessa vietimme kesäisin viikon tai kaksi mummon mökillä Keski-Suomessa. Olen nykyisin nähnyt paljon unia, joissa kuljen tuossa talossa.

Kirjan kuvitus.

Tämäkin pitkäaikainen haave pääsi toteutumaan vuonna 2010, kun porilainen kaverini pyysi minua kuvittamaan hänen runokirjansa.

Levyn kuvitus.

Edesmennyt ystävä pyysi minua kuvittamaan heidän tulevan levynsä. Olin onnesta soikeana, sillä tämäkin oli yksi pitkäaikaisista haaveistani. Tiesin, että edessä oli kova urakka, ja työprosessin aikana tuli monesti sellaisia hetkiä, että olisi voinut luovuttaa! Ystäväni oli hyvin vaativa, hän tiesi että minä pystyisin parempaan, kun joku asia jossakin piirroksessa ei tyydyttänyt häntä. Olen iloinen, että jaksoin taistella itseni ja asioiden kanssa, kun lopputulos oli vihdoin ja viimein - tämä:

Ystävämme soitti bassoa Ruinsidessa.
Muistan hänet aina hyvin lämpimänä ja rakastavana ihmisenä, jollaisia tämä maailma olisi tarvinnut. Hän ymmärsi minuakin, silloin kun muut eivät, ja minusta tuntui että hän näki myös masennukseni alle sen ihmisen, joka olen. (Nyt tulee taas itku..) Monet ovat jääneet kaipaamaan häntä. Rauha hänen sielulleen.

Yyteri.

Suomen kaunein ranta. Tänne mahtuu paljon hyviä muistoja. Kuva on vuodelta 2008.