Talvi on kuulunut jo pitkän aikaa suosikkivuodenaikoihini. Yleensä pitkän ja synkän syksyn jälkeen on ihanaa, kun lumi sataa maahan ja on pakkasta. Varsinkin kirkkaat talvipäivät ovat parhautta. Ihanaa, kun pieni pakkanen nipistelee poskia ja lumi narskuu kenkien alla. Pulkkamäki ja ulkona kävely, retkeily ja luistelu on ollut niitä lempipuuhia jo lapsesta lähtien.
Yksi kultaisimmista muistoista talveen liittyen on se, kun isäni kanssa laskettiin usein pulkkamäkeä kahdestaan minun ollessa 5-7 vuotias. Pieni mäki oli ihan lähellä lapsuudenkotiani, eikä siellä ollut ketään muita. Se on niin mukavaa nähdä, kun vanhemmat temmeltävät lastensa kanssa, sydän intoa täynnä. Lasten silmät suorastaan säteilevät.
Meitä onkin katsottu muiden aikuisten katseissa hieman oudoksuen, kun olemme "riehuneet" innokkaina pienessä pulkkamäessä alle 2-vuotiaan kihlattuni pojan kanssa. Lapsi kiljuu riemusta, kun laskemme mäkeä - minä myös. Toivon, että tälle pienelle ihmisen alulle jää ihania muistoja näistä kerroista, niinkuin minullekin jäi isäni kanssa.
Näin kovilla pakkasilla täytyykin olla niin täyteen topattu, kuin olla voi. Pienen lapsen kanssa täytyykin olla erityisen varovainen, ettei tule paleltumia ym. Paljon villaista vaatetta ja toppaa päälle, niin selviää talven pahimmista viimoista.
Uusia vuoden päiviä onkin aloiteltu syömällä joululahjaksi saatuja herkkuja, suklaata, muita ruokia, juomalla teetä, ja neulomalla uutta punaista pipoa. Josko se tällä kertaa valmistuisi ihan pipoksi asti
.
