Autumn 2016

Levi pt. 1

Talvilomakausi avattiin helmikuussa, jolloin suunnistimme 6 hengen kaveriporukalla Levin lapin maisemiin.
Itse olen pari kertaa käynyt Pohjois-Suomessa, mutta toisella kerralla vain ohikulkumatkalla, ja toisella kerralla käynyt ihmettelemässä Tornion seutua. Kemin lumilinnassa tuli silloin käytyä.
Tällä kertaa kuitenkin pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja ajelimme neljän hengen porukalla hilpeät 16h Leville. Silmät ristissä itse kullakin klo 04.15 aamulla, kenellä tunnin, kenellä kahden tunnin yöunet takana. Se ei kuitenkaan latistanut pitkään odotettua reissua. Sattuneista syistä kuitenkin eräs nimeltä mainitsematon henkilö jätettiin pois alkuperäisestä kokoonpanosta.

Voin sanoa, että 16h:n matka autossa on melkoinen kokemus! Siltä reissulta ei puuttunut jytää autosta, huonoa huumoria ja naurua, maisemien katselemista ja syvällisiä keskusteluja. Takamukset puutuneina laahustimme Levin mökkiimme jossa jo kaksi muuta porukasta kaveria huudatti Antti Tuiskun Party-biisiä (josta muodostui reissumme tunnus biisi) ja fiilisteli loman alkua. He olivat körötelleet 13h Onnibussilla perille asti. Me muut automatkalaiset olimme tuona iltana niin väsyneitä, että painuimme suoraan pehkuihin.

Muut innokkaat olivatkin jo klo 09 seuraavana aamuna hereillä - rinne kutsui heitä!
Minä en ole koskaan lasketellut ja tarkoitus oli kyllä kokeilla lumilautaa, mutta syystä mysteerinen X se sitten jäi! Minä ja Tanja vietimmekin paljon aikaa mökissä, kävimme kävelemässä ja ihailemassa maisemia. Rakastan talvea, jos on paljon lunta ja pikku pakkanen, joten voitte kuvitella millainen kokemus oli viettää viikko lumen keskellä! Olin ihan taivaassa!

Eräänä iltana kävin yksinäni kuvailemassa. Siellä oli niin puhdasta.. ilma, luonto, kaikki!
Olisin viihtynyt siellä vaikka kuinka pitkään, mutta kylmyys ja iltahämärä esti tätä suunnitelmaa toteutumasta.

Eräänä iltana lähdimme autolla käymään rinneravintola Tuikussa. Vihdoikin minä ja Tanja pääsemme ihailemaan rinne maisemia! Oikeastaan koko viikko oli ollut pelkkää lumisadetta, yksi päivä oli sellainen, että kuulemma rinteessäkin näki hieman pidemmälle. Odotimme, että olisi näkynyt maisemia huipulla, mutta kaikkea kanssa - koko rinne oli lumituiskun peitossa ja perkeleen kylmä tuuli! Noh, asia potutti vähemmän kun sai ylihintaista kaakaota nassuun ja kuunnellen sekä katsoen Apulanta-cover bändiä toisella silmällä ja korvalla.

Hieman piti säätä uhmata ja käydä ravintolan terassilla kuvailemassa sitä lumen määrää. 

Uskomattoman kaunista ja kylmää oli kyllä! Tanjakin on sitä mieltä!

Koska kuvia on niin paljon, haluan tehdä tähän matkaan liittyvän postauksen kahdessa osassa. 

Olkaahan kuulolla :)

❄ ★ Talvi ★ ❄

Talvi on kuulunut jo pitkän aikaa suosikkivuodenaikoihini. Yleensä pitkän ja synkän syksyn jälkeen on ihanaa, kun lumi sataa maahan ja on pakkasta. Varsinkin kirkkaat talvipäivät ovat parhautta. Ihanaa, kun pieni pakkanen nipistelee poskia ja lumi narskuu kenkien alla. Pulkkamäki ja ulkona kävely, retkeily ja luistelu on ollut niitä lempipuuhia jo lapsesta lähtien.

Yksi kultaisimmista muistoista talveen liittyen on se, kun isäni kanssa laskettiin usein pulkkamäkeä kahdestaan minun ollessa 5-7 vuotias. Pieni mäki oli ihan lähellä lapsuudenkotiani, eikä siellä ollut ketään muita. Se on niin mukavaa nähdä, kun vanhemmat temmeltävät lastensa kanssa, sydän intoa täynnä. Lasten silmät suorastaan säteilevät.
Meitä onkin katsottu muiden aikuisten katseissa hieman oudoksuen, kun olemme "riehuneet" innokkaina pienessä pulkkamäessä alle 2-vuotiaan kihlattuni pojan kanssa. Lapsi kiljuu riemusta, kun laskemme mäkeä - minä myös. Toivon, että tälle pienelle ihmisen alulle jää ihania muistoja näistä kerroista, niinkuin minullekin jäi isäni kanssa.

Näin kovilla pakkasilla täytyykin olla niin täyteen topattu, kuin olla voi. Pienen lapsen kanssa täytyykin olla erityisen varovainen, ettei tule paleltumia ym. Paljon villaista vaatetta ja toppaa päälle, niin selviää talven pahimmista viimoista.

Uusia vuoden päiviä onkin aloiteltu syömällä joululahjaksi saatuja herkkuja, suklaata, muita ruokia, juomalla teetä, ja neulomalla uutta punaista pipoa. Josko se tällä kertaa valmistuisi ihan pipoksi asti
.

Miten teidän vuosi 2016 on alkanut? Toivottavasti mukavissa merkeissä!

Hello Halloween! 2015

Nyt kun on jo reippaasti yli kuukausi kulunut Halloweenin tuomasta ihanasta synkkyydestä, voidaan sukeltaa hieman muistelemaan tuon juhlan tuomia hetkiä. Näin sopivasti pikkujoulujen alla.

Juhlapaikaksi tällä kertaa valikoitui Millan kaksio, jonne kaverit ja tuttavat kerääntyivät viettämään yhteistä iltaa. Miten iloisesti yllätyin siitä, että kaikki olivat jotenkin pukeutuneet, ja varsinkin panostaneet asuihinsa! Yllättävän kivuttomasti se omakin puku löytyi kaapin syövereistä, melkeinpä vahingossa. Peruukki sopi kuin nenä päähän! Minä sitten pidän musta-valkoraidoista!

On ollut hauskaa lukea teidänkin postauksia Halloweenista. Jotenkin tuntuu, että joka vuosi tämä juhla olisi samanlainen kuin edellinenkin, mutta jokaisessa vuodessa on erilaisia vivahteita. Pitkälti itse juhlatunnelmaan vaikuttaa eniten omat henkilökohtaiset fiilikset. Tänä vuonna tunnelma oli onneksi katossa, enkä itsekään ollut niin ahdistunut. Kyllä se kuitenkin pieni stressinpoikanen nosti päätään juhlien lähestyessä, mutta suli nopeasti pois, kun juhlatunnelmaan päästiin. Yleensä olen ensimmäinen paikan päällä, ja auttelen enemmän kuin mielelläni koristelussa! Tykkään organisoida ja sommitella, olen ihan pienestä pitäen ollut kova tekemään kaikkea itse, ja käyttämään luovuutta.

Kun oltiin pieniä, järjestettiin ensimmäiset Halloween juhlat synttäreiden muodossa - molemmat siskot kun on syntyneet lokakuussa. Nuorin siskoni taisi olla 8-vuotias, kun ekat tämän tyyliset synttärijuhlat järjestettiin. Muistan, että askarreltiin jokaiselle vieraalle oma halloween aiheinen nimilappu pöydän ääreen jossa istui. Keksimme juhliin kasvomaalausta, ongintaa ja kaikenlaista pientä viihdykettä sen ikäisille kavereille. Jännäähän oli, kun oltiin lainattu kirjastosta sellainen halloween ääniä täynnä oleva levy, ja kuunneltiin sitä, kun istuttiin ruokapöydän ääressä! Kaikkea halloween aiheista syötävää oltiin kyhätty, hämmähäkki kakku, nakkisormet, silmämuna karkit ja mitä vielä. Keittiöön oltiin askarreltu iso hämähäkinseitti mustasta sukkalangasta. Sen keskiosa oli keskellä keittiötä lampussa kiinni, ja seitit levisivät siitä seinille, jotka oltiin kiinnitetty teipeillä. Harmi kun ei ole kuvia niistä juhlista nyt tässä käsien ulottuvilla, pitääkin joskus tehdä jonkinlainen kooste aikaisempien vuosien juhlingeista. Tähän halloween aiheeseen toki liittyen.

Juhlamusiikkina soi tällä kertaa muutakin, kuin kirjaston halloween soundtrakit! Taustalla oli enimmäkseen kauhuelokuvien musiikkia, mutta illan pimetessä genre vaihtui laidasta laitaan, ja jossain vaiheessa yllätimme itsemme kuuntelemasta mongolialaista kurkkulaulantaa youtubesta. Tanssimme ja lauloimme, ja tutustuimme uusiin tuttavuuksiin. Itseäni tosin harmitti pienet kuppikunnat, joita osa porukasta muodosti, mutta aina välillä pääsi juoneen mukaan kun vaan lyöttäytyi jengiin.

Some weird seremony...

Ruokalistalle päätyi tänä vuonna Suvin tekemä hauta-kakku, minun tekemä suolainen kinkku-kasvis-purjopiirakka, ja suklaaomenoita alá Milla ja minä. Tuhottoman vahvaa booliakin riitti monta kulhollista, joka kaatoi vahvimmankin soturin illan mittaan. Te juhlijat olette sieniä! Ruokaakin meni kiitettävästi viimeisintä ruuanmurua myöten, joten olette myös porsaita :) onneksi siis oltiin varauduttu reiluihin eväisiin ja nesteytykseen.

Kiitos kaikille, jotka pääsivät paikan päälle juhlimaan meidän kanssamme.
Ensi vuonna on taas uudet kekkerit, ja Halloweenkin on joka vuosi!