Levi pt. 1

Talvilomakausi avattiin helmikuussa, jolloin suunnistimme 6 hengen kaveriporukalla Levin lapin maisemiin.
Itse olen pari kertaa käynyt Pohjois-Suomessa, mutta toisella kerralla vain ohikulkumatkalla, ja toisella kerralla käynyt ihmettelemässä Tornion seutua. Kemin lumilinnassa tuli silloin käytyä.
Tällä kertaa kuitenkin pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja ajelimme neljän hengen porukalla hilpeät 16h Leville. Silmät ristissä itse kullakin klo 04.15 aamulla, kenellä tunnin, kenellä kahden tunnin yöunet takana. Se ei kuitenkaan latistanut pitkään odotettua reissua. Sattuneista syistä kuitenkin eräs nimeltä mainitsematon henkilö jätettiin pois alkuperäisestä kokoonpanosta.

Voin sanoa, että 16h:n matka autossa on melkoinen kokemus! Siltä reissulta ei puuttunut jytää autosta, huonoa huumoria ja naurua, maisemien katselemista ja syvällisiä keskusteluja. Takamukset puutuneina laahustimme Levin mökkiimme jossa jo kaksi muuta porukasta kaveria huudatti Antti Tuiskun Party-biisiä (josta muodostui reissumme tunnus biisi) ja fiilisteli loman alkua. He olivat körötelleet 13h Onnibussilla perille asti. Me muut automatkalaiset olimme tuona iltana niin väsyneitä, että painuimme suoraan pehkuihin.

Muut innokkaat olivatkin jo klo 09 seuraavana aamuna hereillä - rinne kutsui heitä!
Minä en ole koskaan lasketellut ja tarkoitus oli kyllä kokeilla lumilautaa, mutta syystä mysteerinen X se sitten jäi! Minä ja Tanja vietimmekin paljon aikaa mökissä, kävimme kävelemässä ja ihailemassa maisemia. Rakastan talvea, jos on paljon lunta ja pikku pakkanen, joten voitte kuvitella millainen kokemus oli viettää viikko lumen keskellä! Olin ihan taivaassa!

Eräänä iltana kävin yksinäni kuvailemassa. Siellä oli niin puhdasta.. ilma, luonto, kaikki!
Olisin viihtynyt siellä vaikka kuinka pitkään, mutta kylmyys ja iltahämärä esti tätä suunnitelmaa toteutumasta.

Eräänä iltana lähdimme autolla käymään rinneravintola Tuikussa. Vihdoikin minä ja Tanja pääsemme ihailemaan rinne maisemia! Oikeastaan koko viikko oli ollut pelkkää lumisadetta, yksi päivä oli sellainen, että kuulemma rinteessäkin näki hieman pidemmälle. Odotimme, että olisi näkynyt maisemia huipulla, mutta kaikkea kanssa - koko rinne oli lumituiskun peitossa ja perkeleen kylmä tuuli! Noh, asia potutti vähemmän kun sai ylihintaista kaakaota nassuun ja kuunnellen sekä katsoen Apulanta-cover bändiä toisella silmällä ja korvalla.

Hieman piti säätä uhmata ja käydä ravintolan terassilla kuvailemassa sitä lumen määrää. 

Uskomattoman kaunista ja kylmää oli kyllä! Tanjakin on sitä mieltä!

Koska kuvia on niin paljon, haluan tehdä tähän matkaan liittyvän postauksen kahdessa osassa. 

Olkaahan kuulolla :)