Tervehdys pitkästä aikaa, onkin jo vierähtänyt jo tovi siitä, kun viimeksi edes kirjauduin tänne. Viime aikoina on tapahtunut paljon erilaisia asioita, niin hyviä kuin huonojakin. Työt pitävät kiireisenä, ja mitäs muuta silloin on kuin aikaa ajatella tapahtuneita asioita. Liikaa aikaa ajatella.
Se on jännä, miten paljon ihminen voi kokea ja muuttua lyhyessä ajassa. Olen mennyt läpi melkoisia vuoristoratoja pääni sisällä, ja yrittänyt sisäistää ja sopeutua asioihin. Olen luonteeltani joskus hyvinkin dramaattinen, käyn läpi asiat suurella tunteella ja sydämellä (mikä ei aina ole se helpoin ja fiksuin ratkaisu, mutta minkäs teet). Se on siunaus ja kirous, samassa paketissa. Ne tunneihmiset kokevat ja saavat elämästä niin paljon irti, mutta niinpä sillä on myös oma painolastinsa.
Jos katsoisin silmiin pari vuotta taaksepäin sitä ihmistä, joka olin silloin, en uskoisi että katsoisin takaisin tulevaa minääni. Elämä ottaa, antaa ja opettaa. Kokemukset muuttaa ihmistä, ja alkaakin tuntumaan nyt siltä, että olen lähempänä sitä ihmistä, joka minun on tarkoituskin olla. Sitä oikeaa minääni.
Toisaalta, kaipaan terapiakäyntejä. Olisipa rahaa käydä.. Mutta sen sijasta olen yrittänyt ajatella positiivisesti, muuttaa itse ajatusmaailmaani, ja syvään pinttyneitä vanhoja ajattelutapoja. Olen niin lopen kyllästynyt kuuntelemaan samaa vanhaa levyä korvieni välissä, joka inisee etten ole tarpeeksi jotakin. Kuinka minun pitäisi luovuttaa, kaivautua maan alle ja olla mitätön paska.. Olen saanut tarpeekseni.
Olen yrittänyt sisäistää uuden, rohkean ja luottavaisen ajatusmaailman. Minä selviän. Olen vahva, näköjään vahvempi kuin tiesinkään. Vaikeinta on asioiden hyväksyminen. On asioita, joille ei vaan yksinkertaisesti voi mitään, ja jotka ovat sinusta täysin riippumattomia. En halua olla se vanha katkeroitunut akka, joka viljelee vihaa ja katkeruutta toisten onnen puutarhoihin.
Odotan tulevaa sekavin ja pelokkain mielin, mutta myös sitä onnea, mitä se voi meille tuoda tullessaan.
Päivä kerrallaan, annan ajatusten soljua pääni lävitse, enkä tartu niihin negatiivisiin tunnetiloihin, jotka käynnistävät sen suuren pyörän, joka tuntuu sitten siltä, ettei se pysähdy koskaan. Olen tärkeä ja rakas jollekkin, rakas avopuolisoni ei olisi tässä, jos olisi toista mieltä.
Niinpä haluan nauttia jokaisesta päivästä, vaalia sitä hyvää jota minulla ja meillä jo on, oppia arvostamaan itseäni, päästää irti kaikesta joka saa sydämeni vuotamaan verta. Poistamaan kaikki kurjat asiat ja mietteet sydämeni pohjalta. En halua ajatella liikoja tai huolehtia asioista, jotka eivät ole tai tule edes tapahtumaan. Ajattelen joskus aivan liikaa, ja se vaikeuttaa elämää. Oppia elämään hetkessä. Luottaa itseeni ja siihen että olen vahva, ja että selviän mistä vaan, jos niin päätän.
Ihanaa loppukesää kaikille <3
Hyvä Jenni, tsemppiä! Vähän samankaltaisella tiellä olen itsekin. Huomasin jossain vaiheessa, että olen kovaa vauhtia matkalla tuollaiseen katkeroituneiseen ja vihaiseen ajatusmaailmaan, enkä missään nimessä halua sitä. Onneksi tuo on asia, johon voi itse vaikuttaa. Ajatusmaailman muuttaminen ja asioista yli pääseminen ei ole helppoa, mutta uskon sen olevan sen arvoista. :)
VastaaPoistaKiitos <3 Vanhat, pinttyneet ajatusmallit on niitä vaikeimpia muuttaa, mutta uskon että se onnistuu pikku hiljaa.. Jossain aina välillä törmää vanhempiin ihmisiin, jotka on kovin katkeria, ja se miten se heistä huokuu ja vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin on todella kurjaa katseltavaa. Sen takia on hyvä oppia päästämään irti kipeistä asioista, varsinkin antaa anteeksi ja päästää irti, antaa menneiden olla menneisyydessä - sille on syynsä, miksi ne ovat siellä :)
PoistaItse oon paininut vähän erilaisten ongelmien kanssa kuin sinä, mutta voin niin samaistua tuohon liialliseen ajatteluun, stressaamiseen ja kontrollointiin ja miten se vaikeuttaa elämää.. Toisaalta pidän kyseisestä ominaisuudesta positiivisessa muodossaan, eli olen harkitsevainen, pohdin asiat monelta kantilta ennen kuin teen päätöksiä ja tykkään muutenkin ajatella ja filosofoida. Sisäistin vasta pari viikkoa sitten, että nuo negatiiviset ajatusmallit juontaa mullakin juurensa menneisyydestä, ne ei oo synnynnäinen osa mua niin kuin oon aina luullut. Toivotaan meille onnea, että päästään huonoista ajatusmalleista eroon, ettei ne aiheuttais enää enempää murhetta! :) Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos! <3 Itsekin hieman aavistelen, että nämä ajatusmallit juontaa juurensa menneisyydestä - siinähän se onkin, niistä täytyisi oppia pois ja luoda tilalle uusi ajattelumalli. Se on kyllä totta, että todella ajattelevainen ihminen pohtii asioita monelta kantilta, ja harkitsee pitkään, ennen kuin tekee päätöksiä. Ehkä siinä piilee myös se positiivisuus, ajattelen - olen siis olemassa :)
PoistaEiköhän me näistä päästä eteenpäin, hiljaa hyvä tulee! Tsemppiä sinullekin kovasti <3
Ihana "kuulla" siusta pitkästä aikaa! :) Oon ehtinyt jo miettiä, että mitäköhän siulle kuuluu. Uuden ajatusmallin omaksumiseen menee varmasti aikaa, mutta se on varmasti sen arvoista. Hyvä postaus, siulla on hyviä ajatuksia, oli mukavaa päästä tavallaan lukemaan tarkemmin siun ajatuksista ja tavoitteista. :) Tsempit miultakin! ♥
VastaaPoistaKiitoksia <3
PoistaTässähän tämä menee, päivä kerrallaan, totuttelemista uusiin tilanteisiin. Vaikeaa se todella on, mutta uskon että jos on tahtoa, on myös siihen voimaa.
Olen tätä blogia halunnut pitää lähinnä kuvablogina, mutta aina välillä tekee mieli kirjoittaa myös ajatuksia ilmoille. :) Kiva kuulla, että ihmiset tykkää lukea myös mun ajatelmia. Hali <3
Vähän myöhään tulevat minun tsemppi toivotukset postaukseesi nähden, mutta halusin tulla kuitenkin sanomaan että voimia ajatustesi kanssa!!♥ todella viisaita ajatuksia ja paljon näin niissä myös itseänikin vaikken tiedäkkään mitä ikävyyksiä sinulle on tapahtunut!! Olin pitkään elämässäni itseinhoinen ja syytin itseäni siitä kun on kiusattu ja en muille kelvannut omana itsenäni, voin todella huonosti ja pahensin niiden oloa jotka minusta välittivät epäilemällä kaikkea yms. Mutta onneksi tajusin jossain vaiheessa etten voi jatkaa niin, vaikkeivat muut minua hyväksykkään niin se ei tarkoita sitä ettenkö itse voisi hyväksyä itseäni ja antaa läheisille näyttää kuinka oikesti välittävät ja nykyään voin oikein hyvin ja huomaan olevani yllättävän vahva!:) lisäksi karsin elämästäni pois ne ihmiset joiden huomasin olevan minulle vain haitaksi ja huomasin ettei nekään ihmiset oikeasti välittäneet edes olla tekemisissä kanssani.
VastaaPoistaJoskus vaatii kulkea se kivikkoisempi polku että voi oivaltaa asioita!:) tsemppiä sinulle huikeasti, olet vahvempi kuin uskotkaan!!:) *halaus*
Kiitos ihanasta kommentistasi! <3
PoistaSe on kyllä totta, että joskus sinun tarvitsee kävellä läpi hieman vaikeampi ja kivikkoisempi polku oivaltaaksesi asioita.. Jokaisella on se oma polkunsa. Mutta siitä voi oppia niin paljon itsestään, löytää uusia asioita ja luonteenpiirteitä ja huomata omat vahvuutensa. Sitä voikin olla vahvempi, mitä aiemmin luulikaan. :)
Todella kurja kuulla, että olet itsekin joutunut käydä läpi samankaltaisia asioita :( Mutta onneksi olet päässyt niistä ylitse, ja voit hyvin <3 Vääränlaiset ihmiset ympärilläsi tai kaveripiirissä yleensä vain pahentavat olotilaa, ja ne onkin hyvä karsia pois. Kyllä ne todelliset ystävät tulevat jäämään rinnallesi, se on tullut huomattua. :)