Elossa ollaan

.. ja melkein voi jo huokaista helpotuksesta. *pyyhkii hikeä otsalta*

Nyt on suurin osa tavaroista saatu kuskattua uuteen asuntoon.
Parasta tässä on se, että vanha asunto sijaitsee tässä ihan parin kolmen kilometrin päässä, ja että muuttoaikaa on vielä huhtikuun loppuun saakka. Toisaalta, vuokrarahat kahteen eri asuntoon tässä pitäisi vielä jostain repäistä, mutta eiköhän tuo onnistu. Sain vihdoinkin oman kissani takaisin, hän kun on ollut hoidossa tässä vanhemmillani viimeiset viikot, muuttohäslingin takia. Hieman Nemo stressasi uutta asuntoa, mutta hän on aina ollut nopea sopeutumaan uusiin asioihin (asia, josta olen hyvin kiitollinen) ja olikin sitten jo innokkaasti tutkimassa asuntoa parin tunnin unien jälkeen. Täytyi ihan mennä hetkeksi nukkumaan, kun stressi väsytti niin kovasti. Nyt Nemo on sopeutunut oikein hienosti, odottelee parvekkeelle kesäksi uutta kiipeilytasoa, niin näkee kauemmas. Täytyyhän tiikerin hallita valtakuntaa ja seurata kaikkea, mitä siellä tapahtuu!

Oih, en malta odottaa, että saan alkaa laittaa omaa parveketta! Auringonlaskun näkee tuosta parvekkeelta <3

Nyt kun saisi vielä sohvan ja kirjahyllyn kuljetettua kotiin, niin sitten saisi purkaa nuo banaanilaatikot (jotka on siis täynnä kirjoja), niin alkaisi näyttämään vähän siistimmältä. Tämänhetkinen "työpiste" näyttää tältä:

Jörö-muki hikoilee..

Yksi päivä kotiin tullessani, yllätin Nemon nukkumasta saunan lauteilla! Sauna tosin ei ollut päällä.
Mutta Nemo oli niin ihanan näköinen, että oli pakko ottaa siitä kuva:

Just chillin'

Meillä tosiaan on siis sauna tässä ihanassa kaksiossa, joka on kuin unelma meille. Olen niin onnellinen, sillä meidät valittiin 30 hakijan joukosta, ja asunto oli ensimmäinen, jota kävimme katsomassa. Asiat on muutenkin lähtenyt rullaamaan käsittämättömän hyvin (*koputtelee puuta*), että tämän takana täytyy olla joku kohtalon tapainen. Allaoleva on hyvin kiteyttänyt viimeaikaiset mietteet.

4kk ehdin asua yhdessä entisen kämppiksen kanssa, kunnes päätin lähteä omille teille. Asiat ei vaan sujunut, niinkuin piti. Lähimmät ystäväni tietävät asiasta olellisen, enkä yleisesti halua sen enempää asiasta avautua. Mutta kaikenlaisiin ihmisiin sitä tulee törmättyä.

Kohta on jo pääsiäinen, ja saa nähdä tuleeko oven taakse virpojia. Muistan, miten kivaa se oli lapsena askarrella pajun oksista virvontavitsoja, ja vielä kivempaa oli se, kun sai pukeutua noidaksi ja maalata kasvoihin pisamia, laittaa huulipunaa , punata posket ja nenänpää! Koko pitkän päivän virvonnasta saatiinkin saaliiksi aika paljon karkkia ja suklaamunia! Muistan, miten yksi vanha pappa antoi ystävälleni ja minulle banaanit, kun hänellä ei ollut antaa muuta. Kyllä sitä karkkia sitten tulikin syötyä niin, että tuli huono olo ja vannoi, ettei enää ikinä syö suklaata. (Tuo lupaus ei kyllä pitänyt...)

Pääsiäistä on aina ollut kiva viettää, juurikin tuon virpomisen takia. Hienoa oli myös, kun sai maalata ihan oman pääsiäismunan. Ja pashaa sekä mämmiä tuli kyllä syötyä. Vaikka en kuulu kirkkoon tai ole muuten uskovainen, olen nauttinut pääsiäisestä pelkästään kevään juhlana. Vissiin alunperinkin se taitaa olla ihan pakana juhla.

Millaisia muistoja teillä on pääsiäisestä?