Iron Maiden@Helsinki

*Huokaus*

Suomen kesä yllättää taas. Sen sijaan, että saisin nauttia luvatusta auringonpaisteesta, tyydyn istumaan sisällä. Ulkona on +18 astetta lämmintä, ja tylsän harmaa pilvilautta peittää koko taivaan. Noh, kuppi kuumaa kahvia nassuun, niin eiköhän tästäkin piristy pikkuhiljaa. Nyt onkin oivallinen hetki kirjoittaa hieman parin päivän takaisesta Iron Maidenin konsertista.

Liput konserttiin tuli myyntiin jo alkutalvesta, ja ne menivät kuin kuumille kiville. Tapahtuma paikaksi oli valittu 20.7 Helsingin Olympiastadion. Itse Iron Maidenia en ole kauheasti kuunnellut, mutta olen aina tykännyt heidän menevästä power metal soundistaan. Ja nyt kun tarjoutui tilaisuus nähdä näinkin legendaarinen bändi, niin päätimme siskoni kanssa että ”mikä ettei”.  Tietysti myös lämppäri bändit kiinnostivat, kuten Bullet for my Valentine ja Sabaton. Mutta yllättäen Bullet joutui peruuttamaan keikkansa, ja tilalle tulisi Amorphis.
Aiemmin olimme niin innoissamme siitä, että saisimme ensimmäistä kertaa nähdä Bulletin livenä, mutta ah ja voih sitä tuskan ja pettymyksen määrää, kun kuulimme heidän peruuttaneen keikkansa! Tämä vitutus kesti melko pitkään, varsinkin koska en tykkää Amorphiksesta.

Oli melkoisen hikinen iltapäivä, kun liityimme Iron Maidenin paidoilla varustettuun ihmismassaan, ja suuntasimme kulkumme Olympiastadionille. Turvatarkastuksessa eräs tarkastaja luuli laukussa olevaa korsettiani sateenvarjoksi. Hetken verran hän sitä käänteli kummissaan, kunnes ymmärsi mikä se oli. Kovasti yritin hänelle selittää, että "se laitetaan päälle, voin laittaa sen vaikka tässä heti ylleni." Kun pääsimme porteista, siskoni huomautti että etkö kuullut, että tarkastaja kysyi että onko se korsetti sateenvarjo? Kuulin vain, että ”onko tämä sinun?” Johon vastasin tietenkin myöntävästi.
Hämmennystä.

Varhaista odottelua...

Meillä oli istumapaikat katsomosta. Itse pääesiintyjän oli tarkoitus esiintyä klo 21, ja olimme paikalla jo hieman jälkeen klo 16, kun portit aukesivat. Paikalla oli ihmisiä vauvasta vaariin. Ne hieman vanhemmat ihmiset, jotka olivat tuoneet jälkikasvunsa katsomaan Maidenia, saivat hymyn minun huulilleni. Edessämme istui n. 40-vuotias isä ja 7-vuotias poika, ja heillä molemmilla oli Iron Maiden paita päällä.

Ghost

Ensimmäisenä esiintynyt Ghost keräsi minulta vain kummastuneita ilmeitä ja päänpudistuksia. En toisin sanoen siis tykästynyt yhtään tähän pappiskaavuilla ja munkkihoilotuksella varustettuun hevi-yhtyeeseen. Mutta onneksi seuraavaksi esiintyi Sabaton, jota odotin innolla! Näin heidät ensimmäistä kertaa Tuska festareilla vuosi sitten, eivätkä he tälläkään kertaa tuottaneet pettymystä. Heidän lavaenergiansa oli suorastaan häikäisevää, he saivat yleisön helposti mukaansa ja heittivät biisien välissä hauskaa läppää.

Sabaton

Tuollainen hassu mörkö oli yleisön joukossa.

Paikan päällä oli Maidenia katsomassa 28 000 ihmistä.
Yleisössä oli myös sellaisia yksilöitä, jotka näyttivät siltä, ettei voisi koko juttu vähempää kiinnostaa. Meidän edessämme istui pariskunta, jonka toista osapuolta kävi kovasti sääliksi. Mies oli ihan liekeissä koko illan, ja hänen heilansa näytti siltä, että olisi tehnyt mitä vain ollakseen muualla. Hyvä, kun jaksoi edes innostua taputtamaan biisien päättyessä.

Juuri ennen kuin itse illan pääesiintyjä asteli lavalle, tunnelma oli jännittynyt. Ilma oikein väreili odotuksesta ja innostuksesta. Ja kun se tapahtui, mitä kaikki oli koko päivän odottanut, yleisö suorastaan repesi liitoksistaan. Ensimmäisenä pärähti soimaan Moonchild. Oli mieletöntä olla osana sellaista porukkaa, ihmiset taputtivat ja hurrasivat, ja lauloivat mukana. Moni nousi katsomossakin seisomaan ja yleisö kentällä oli aivan villinä. Oli hauskaa katsoa hieman kauempaa sitä ”käsien merta”. Minäkin tiesin ja tunnistin kaikki soittolistan kappaleet. Varsinkin Trooper ja Fear of the Dark saivat minutkin melkein pomppimaan paikallani.

ED!

Happy & Happy

Kyllä jaksan vaan ihmetellä, miten sen ikäiset esiintyjät jaksavat riehua, juosta ja hyppiä pitkin poikin lavaa. Hatunnoston arvoista! Aika tuntui kuluvan aivan liian nopeasti, vaikka he soittivatkin pari tuntia. Me olimme siskoni kanssa aivan fiiliksissä, kuuntelimme vain ja katselimme showta. Illan lopussa oli sydän niin täynnä iloa, ettei ole hetkeen tuntunut niin hyvältä.

Iso kiitos ja kumarrus Iron Maidenille!

He ovat kyllä tällä ansainneet paikkansa sydämessäni.