Maaliskuun hiljaisuudessa suuntasin Pohjanmaalle rakkaan mummoni luokse.
Iltaisin kävelin kuutamon valossa pitkin pellon reunaa, ihailin tähtitaivasta ja kaunista lumimaisemaa.
Maaseudun hiljaisuudessa sielu lepäsi hetken aikaa. Sain kokea, mitä sanonta "maaseudulla aika pysähtyy" todellisuudessa tarkoitti. Tuntui, kun aika olisi hidastunut, ei ollut enää kiirettä minnekään, ei ollut pakko suorittaa mitään, tai ylipäänsä pakkoa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Sai vain olla ajan hermon reunalla, ja olla ajattelematta yhtään mitään.
Kävin mummoni vanhassa mökissä, joka on ollut tyhjillään siitä saakka, kun mummoni muutti palvelutaloon. Aikaa siitä on jo 10 vuotta. Mummukin täyttää jo 93 vuotta, joka on vanhin sekä vielä elossa oleva entisen kylän asukki. Nyt serkkuni kunnostaa mummon mökkiä, johon hän sitten muuttaa talon valmistuttua ensi kesänä. Koko lapsuuteni ajan kävimme joka kesä tuossa mökissä mummon luona viettämässä kesälomastamme 2 viikkoa. Tuo matka oli helposti koko kesän parhaita tapahtumia. Kävin mökissä viimeksi 2 vuotta sitten.
Silloin sen vanhat lattialaudat narisivat tuttuun tapaan kävellessäni talon huoneissa. Vanhat ikkunan lasit antoivat sumuisen näkymän siihen tuttuun pihaan joka kertoi hiljaisuuden muistoissaan niin montaa tarinaa, ja mäen laelta näkyi iltaisin auringon laskevan viljaiseen mereen. Puulämmitteinen hella poksui ja ratisi sitä lämmittäessämme ja levitti tupaan savun tuoksua. Pystyin kuvittelemaan, miten rakas mummo istui yksinäisyydessä tuvan keinutuolissa, katsomassa ikkunasta menneisyyden muistoihin.
Nyt puoliksi kunnostettu mökki ei ole enää sama paikka kuin ennen. Siinä ei ole enää sitä vanhan talon henkeä, en tunnistanut sitä enää. Pihaa oli laajennettu ja myllätty, puita kaadettu.. Lisäksi mökki oli saanut uuden "siiven" ja näyttää nyt kovin modernilta. Valkoista, ja betonia. Kirkkaita kaakeleita, uudet valkoiset tapetit. Valkoiseksi maalatut seinät. Sisällä oli tehty paljon muutoksia, vanha hella oli kokonaan otettu pois, mutta onneksi vanha kakluuni oli jätetty vanhalle paikalleen mummon kammariin. Minulle tuli oikein kurja ja haikea olo. Minusta olisi ollut paljon hienompaa, että alkuperäisestä pohjaratkaisusta ja tyylistä olisi jätetty edes jonkun verran näkyviin. Enää tuo paikka ei ole sama kuin ennen. Sen tunnearvo on kokonaan muuttunut, ja se on kovin hämmentävää. Vaikka tiedät, että paikalla on vielä puoliksi se vanha talo missä vietit lapsuutesi kesät, se ei silti kuitenkaan ole sama paikka. Nyt sekin säilyy enää vain muistoissa.
 |
| Halo |
Mietin iltaisin ulkona kävellessäni, että miksi ihmiset haluavat muuttaa isoihin kaupunkeihin?
Itse viihtyisin kyllä vallan hyvin luonnon helmassa, omassa mökissä, kaukana kaikesta. Tai ei tarvitsisi asua niinkään kaukana, mutta kunhan olisi vain omaa rauhaa - ja omaa tilaa. Kaupungissa vallitsee kiireys, kilpailu ja hektisyys. Mitä vanhemmaksi tulee, sen helpommin sen huomaa.
Asuisitteko te mieluummin maaseudun rauhassa vai kaupungin sykkeessä?
Yövyimme sukulaisten luona tuon matkan ajan. Ihastelin monta kertaa ääneen sitä, miten erilaiset suhteet maaseudulla asuvilla ihmisillä on luonnon eläimiin. Olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään keittiön pöydän äärellä katsellen ikkunasta ulos oravaan, joka juoksenteli vanhan puutalon nurkissa ja kävi välillä syömässä lintulaudan antimia. Ja lintuja, jotka nopealiikkeisin pyrähdyksin lentelivät pihapiirissä. Tuntui melkein siltä, että siellä väritkin olisivat olleet kirkkaampia.
Ja tietenkin ihastelin serkkuni pianoa. Olen pienestä pitäen haaveillut soittavani pianoa vielä joku päivä, mutta kun olen köyhän perheen lapsia, ei meillä ollut koskaan sellaiseen varaa. Niinpä se jäi haaveeksi, joka vielä tänäkin päivänä aina silloin tällöin pulpahtaa esiin.
Ma asun miljoonakaupungin laidalla, aivan vuoren juurella. En haluaisi koskaan asua ihan kaupungin sydamessa, mutta mun taytyy kuitenkin myontaa et oon niin mukavuudenhaluinen, etta mieluumin asun lahella kaikkea kuin taysin maaseudulla.. on kiva kun lahin kauppa on vain noin kilometrin paassa ja kaikki muukin lahella. Joten nykyinen asumukseni on hyva - omaa rauhaa ja luontoa (vuori on rauhoitettua aluetta ja kayn siella vaeltamassa paljon), mutta kaikki mukavuudet loytyy silti lahelta. Sen lisaksi matkustan paljon, varsinkin eri kansallispuistoissa, joten paasen "lataamaan akkuja" sita kautta. :) Luonnon helmassa tulee tosiaan ihanan seesteinen olo, kun aika pysahtyy ja voi hengahtaa.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä aivan ihanalta paikalta asua :) Ihanaa, kun pääset matkustellessasikin lähelle luontoa, sillä se on monelle sellainen paikka jossa pääsee rentoutumaan ja juurikin lataamaan akkuja :)
PoistaNykypäivänä maaseudulla asuessa on varmasti aika paljon myös huonoja puolia, kun kaikki sieltä muuttavat lähemmäs suurkaupunkeja. Esimerkiksi olet täysin avun saavuttamattomissa tai oman onnesi nojassa, jos itsellesi tai läheisellesi sattuu jotakin vakavaa, sillä ambulanssin saapuminen paikalle kestää niin kauan. Nykyisin maaseudulla asuu aika paljon vanhempaa väkeä, kun nuoremmat muuttavat koulutuksen perässä muualle.
Aivan upeita kuvia ja ihana teksti <3 Tuli mieleen omat muistot ja isovanhemmat :) Ja kyllä maaseudun rauha on kyllä ihanaa! Itse olen asunut suuren osan elämästä maalaispikkupaikkakunnilla ja kyllä täällä on ihan erillaista kuin keskustassa :) Jopa ihmiset ovat aivan erilaisia! Tästä minulla on jopa hyvä esimerkki: olin yksipäivä lähdössä kouluun kävellen tapani mukaan, koska koulmatkani on suhteellisen lyhyt. Pakkasta oli tuona aamuna 20 astetta. Juuri kun olin lähdössä ulos eräs luokkatoverini, joka on asunut täällä maalla koko elämänsä, soitti minulle ja sanoi: älä ihan vielä lähde ulos, mä on just tulossa autolla hakee sua, ku tiiän et aina kävelet kouluun ja nyt täällä on kyl ihan liikaa pakkasta kävelyyn <3 Voi, että tuo ilahdutti ja lämmitti mieltä niin paljon :) En voi kyllä parempaa ystävää enää pyytää :) Eikä koskaan Turssa opisellessani kukaan kavereistani tehnyt tällaista vaikka kävelin tuolloinkin kouluun!
VastaaPoistaVoi että, kyllä tuollainen väkisinkin lämmittää mieltä ja saa hymyilemään :) Kyllä yleensä pienemmillä paikkakunnilla on ystävällisempää ja jotenkin mukavempaa porukkaa, kuin suurkaupungeissa, olen huomannut. :)
PoistaSe on kyllä surullista kun vanhat asiat halutaan haudata uuden ja kiiltävän alle. Oma mummolani myytiin jo vuosia sitten ja kävin siellä pihassa muutama vuosi sitten. Talo näytti onneksi siltä miltä pitikin, mutta metsä sen ympäriltä oli hävitetty. Se pisti mielen todella matalaksi.
VastaaPoistaVoi ei :( kyllä tuo puiden kaataminenkin vaikuttaa paljon siihen yleiskuvaan, ja varmasti tuntui kurjalta huomata, ettei paikka välttämättä pitänyt enää samaa fiilistä ympärillään, kuin aikaisemmin.
PoistaKurjaa, että mökkiä oli uudistettu niin rankalla kädellä :( Pystyn niin hyvin samaistumaan sun fiiliksiin.
VastaaPoistaMun isovanhemmilla oli ihana mökki saaressa, kun olin pieni. Sinne ei tullut esim. sähköä. He möivät mökin pois kun muuttivat joen varrelle, mutta kuulin vasta pari kuukautta sitten, että he myivät sen kaikilta ns. perillisiltään salassa, eli kellään sukulaisella ei ollut edes mahdollisuutta ostaa sitä pois alta, kun se jo sitten olikin jonkin helsinkiläisperheen omistuksessa. Siitä on ollut porua jo kauan, ja itsekin oon harmitellut etten enää koskaan pääse sinne mökille. Äiti kertoi eilen, että kaikenlisäksi ko. helsinkiläisperhe on nyt jättänyt sen varsinaisen mökin, ja rakentaneet rinteeseen sen yläpuolelle jonkin toisen mökin. No, en tiedä miten asiat oikeasti on, mutta ei varmasti ole enää yhtään sellainen, jollaisena mökin muistan. Parhaita lapsuusmuistoja sieltä kyllä on.
Todella kurja kuulla tuosta :(
PoistaOlen kuullut aika paljon tuollaisia riitoja kesämökkien omistuksesta sukujen kesken. Että miten on pimittäneet tietoa muilta sukulaisilta, myyneet eteenpäin, vaikka kuitenkin nuorempien olisi kuulunut periä se aikanaan vanhemmiltaan. En voisi kuvitella, miltä sellainen tuntuisi, ja varsinkin jos mökillä on vietetty paljon aikaa lapsuudessa. Ja muutenkin hyviä muistoja. Voih. :(
Voi miten ihana ja liikuttava postaus!! Ja miten kauniita kuvia!!♥ se on kyllä aina kovin surullista kun lapsuudessa tutut maisemat muuttuvat!!:(
VastaaPoistaAsuimme mieheni kanssa monta vuotta kaupunki alueella vuokralla ja siihen oman rauhan puutteeseen meni hermot!! Koko ajan sai kellon kanssa elää, että voiko tehdä sitä tätä ja tota ettei naapurit hermostu!! Puhumattakaan siitä kun naapurissa asui maahanmuuttajia jotka piti harvase yö jos jonkinlaisia sukuriitoja!! Itse kun olen pienestä asti asunut maalla niin keskellä mettää kun vain asua voi, alkoi itsekkin kaipaamaan takaisin maaseudun rauhaan!!:) ja niinpä me ostettiin omakotitalo tuossa puoltoista vuotta sitten!!:) on tässä muutama naapuri melko likellä, mutta metsät ja pellot alkavat aivan tuosta talojen viereltä, johon pääsee mukavasti samoilemaan!!^^
Oih, kuulostaa kyllä aivan mahtavalta paikalta asua, kun metsä ja pellot alkavat heti ovelta :) Omakotitalo olisi ihan parasta. Itse asun suurkaupungin kerrostalossa, jossa naapureita on yllin kyllin, ja paljon eri kulttuureista. Aika sopeutuvainenhan sitä täytyy ihmisen olla jaksaakseen asua paikassa, jossa ei ole niin paljoa omaa tilaa ja varsinkaan sitä rauhaa.
PoistaNiin, ja kiitos :D
PoistaTosi kaunis teksti ja kuvat! :)♥ Mie olin nuorempana varma siitä, että asun loppuikäni kaupungissa, mut alkaa kyllä hinku olla takasin maalle. Olen kotosin pikkusesta kylästä, josta sit muutin tänne kaupunkiin opiskelemaan, ja sillon olin niin kyllästynyt pieniin piireihin, huonoihin mahdollisuuksiin, -palveluihin ja etäisyyksiin. Noh, eipä se tässä kaupungissa sen kummempaa oo, piirit on pienet täälläkin, mut mahdollisuudet opiskella ja työllistyä on paremmat. Jospa sitä jossain vaiheessa muutettais takas maalle, nyt kun asutaan muutaman kilsan päässä keskustasta. :) Työmatkathan siinä kasvais, mutta uskosin että se ois sen arvoista. ^^
VastaaPoistaAiniin, ja pitihän miun vielä sanoa, että siulla on tosi kaunis vyötärö, kauniisti erottuu nuissa vaatteissa. :)
Kiitos!! <3 Et arvaakaan, miten iloiseksi tuo kommentti minut sai :) Olen yrittänyt treenata vyötäröä näkyviin, ja ihanaa kun sen joku muu huomaa. Olen muutenkin potenut välillä niin kurjaa itseinhoa, että kiitos mukavasta huomautuksesta :)
PoistaEiköhän se ole niin, että on sekä huonot että hyvät puolensa kummallakin, sekä kaupungissa että maaseudulla. Tosin hieman pienemmässä kaupungissa voisi olla kiva asustaakin :)