Amaranth

Caress the one, the Never Fading
Rain in your heart, the tears of snow white sorrow
Caress the one, the hiding amaranth
In a land of the daybreak

Long time, no see

Tervehdys pitkästä aikaa, onkin jo vierähtänyt jo tovi siitä, kun viimeksi edes kirjauduin tänne. Viime aikoina on tapahtunut paljon erilaisia asioita, niin hyviä kuin huonojakin. Työt pitävät kiireisenä, ja mitäs muuta silloin on kuin aikaa ajatella tapahtuneita asioita. Liikaa aikaa ajatella.

Se on jännä, miten paljon ihminen voi kokea ja muuttua lyhyessä ajassa. Olen mennyt läpi melkoisia vuoristoratoja pääni sisällä, ja yrittänyt sisäistää ja sopeutua asioihin. Olen luonteeltani joskus hyvinkin dramaattinen, käyn läpi asiat suurella tunteella ja sydämellä (mikä ei aina ole se helpoin ja fiksuin ratkaisu, mutta minkäs teet). Se on siunaus ja kirous, samassa paketissa. Ne tunneihmiset kokevat ja saavat elämästä niin paljon irti, mutta niinpä sillä on myös oma painolastinsa.

Jos katsoisin silmiin pari vuotta taaksepäin sitä ihmistä, joka olin silloin, en uskoisi että katsoisin takaisin tulevaa minääni. Elämä ottaa, antaa ja opettaa. Kokemukset muuttaa ihmistä, ja alkaakin tuntumaan nyt siltä, että olen lähempänä sitä ihmistä, joka minun on tarkoituskin olla. Sitä oikeaa minääni.

Toisaalta, kaipaan terapiakäyntejä. Olisipa rahaa käydä.. Mutta sen sijasta olen yrittänyt ajatella positiivisesti, muuttaa itse ajatusmaailmaani, ja syvään pinttyneitä vanhoja ajattelutapoja. Olen niin lopen kyllästynyt kuuntelemaan samaa vanhaa levyä korvieni välissä, joka inisee etten ole tarpeeksi jotakin. Kuinka minun pitäisi luovuttaa, kaivautua maan alle ja olla mitätön paska.. Olen saanut tarpeekseni.

Olen yrittänyt sisäistää uuden, rohkean ja luottavaisen ajatusmaailman. Minä selviän. Olen vahva, näköjään vahvempi kuin tiesinkään. Vaikeinta on asioiden hyväksyminen. On asioita, joille ei vaan yksinkertaisesti voi mitään, ja jotka ovat sinusta täysin riippumattomia. En halua olla se vanha katkeroitunut akka, joka viljelee vihaa ja katkeruutta toisten onnen puutarhoihin.

Odotan tulevaa sekavin ja pelokkain mielin, mutta myös sitä onnea, mitä se voi meille tuoda tullessaan.
Päivä kerrallaan, annan ajatusten soljua pääni lävitse, enkä tartu niihin negatiivisiin tunnetiloihin, jotka käynnistävät sen suuren pyörän, joka tuntuu sitten siltä, ettei se pysähdy koskaan. Olen tärkeä ja rakas jollekkin, rakas avopuolisoni ei olisi tässä, jos olisi toista mieltä.

Niinpä haluan nauttia jokaisesta päivästä, vaalia sitä hyvää jota minulla ja meillä jo on, oppia arvostamaan itseäni, päästää irti kaikesta joka saa sydämeni vuotamaan verta. Poistamaan kaikki kurjat asiat ja mietteet sydämeni pohjalta. En halua ajatella liikoja tai huolehtia asioista, jotka eivät ole tai tule edes tapahtumaan. Ajattelen joskus aivan liikaa, ja se vaikeuttaa elämää. Oppia elämään hetkessä. Luottaa itseeni ja siihen että olen vahva, ja että selviän mistä vaan, jos niin päätän.

Ihanaa loppukesää kaikille <3

Rusting keys without a door

Löysimme ihanan vanhan veturin eräänä iltapäivänä Tanjan ja Suvin kanssa Pasilasta, ja kuulimme että nuo wanhat ihanat junat ja ruosteinen veturi viedään pois tilalle rakennettavien Helsingin korkeimpien kerrostalojen alta. Päätimme suunnistaa heti vapaapäivänä sinne kuvaamaan kimpsuineen kaikkineen.

Päivä suosi meitä sään puolesta, sillä aurinko pilkahti kirkkaasti aina välillä pilvien takaa. Toisaalta, se sai hermot kireäksi, sillä kameran säätöjen kanssa piti pelata joka viidentoista sekunnin välein. Mutta saatiinhan sieltä n. 400 kuvan joukosta valittua ne parhaimmat, joista osa on nyt päätynyt tänne.

Meidän oli tarkoitus pynttäytyä Steampunk- tyylisiin asusteisiin, mutta minultahan ei moisia ihanuuksia löydy vaatekaappini syövereistä, joten päätin repäistä ja vetäistä päälleni pelkkää valkoista. Kukkakimpunkin keräsin matkalta tien varrelta. Mokomahan sopi kuvausympäristöön ihan mukavasti, sain hetken leikkiä morsiusneitoa. Korsettin on viime vuoden Tuska- festareita varten tilattu, pitsinen paita ja hame on löydöt kirpparilta, hintaa niillä oli yhteensä 10€. Olen tykästynyt tuohon valkoiseen tyllihameeseen, se on vähän repaleinen ja vanhan näköinen. Sille on hyviä kuvaussuunnitelmia tiedossa vielä tälle kesälle.

Ja sitten on ihanan Suvin kuvat.

Sain myös vihdoin koneelle uuden Photoshop CS6, jolla olen leikkinyt näiden kuvien kanssa. Vielä kun oppisi käyttämään tuota Photoshop Lightroom ohjelmaa, niin olisin hyvin iloinen!

Juhannus muuten meni kurjasti kylmissä ja sateisissa säissä täällä eteläisessa Suomessa. Me jäimme kaupunkiin, kastuttiin pariinkin otteeseen, hytistiin kylmästä, melkein hukuttiin lumihankeen kun makkaratkin jäätyivät grilliin.

Toivottavasti teidän juhannus sujui mukavimmissa merkeissä!

Lämpöisempää kesää kaikille <3

Oh, Summer Wine

Pääseehän sitä myös tänne bloginkin puolelle!

Greetings to you all behind the mirror!

Toivottavasti kaikkien alkukesä on lähtenyt käyntiin mukavissa merkeissä - itsehän sairastuin saman tien flunssaan, joka kesti melkein 2 viikkoa. Vieläkin se tahtoo kummitella tuolla poskionteloissa..

Vaikka flunssa vetelee viimeisiään, ei sen anneta pilata hyvää kesäfiilistä. Tässä toissapäivänä keräsin kamppeeni Tanjan ja Suvin kanssa ja suuntasimme piknikille Alppipuistoon. Herkkua oli monenlaista ja nesteytyksestäkin pidettiin huoli. Mukaan kaupasta tarttui tuollainen nätti valkoviinipullo, joka osoittautui tosi hyvän makuiseksi.

Alppipuiston kukkaloistoa

Illan mittaan kuunneltiin vanhoja kesäbiisejä lähivuosien takaa Tanjan takapihalla, ja ainakin nämä päätyivät listaukseen: Mikä kesä? Summer Wine, Enkeli , Mammat Riivaa , Saatilla ja Joltakin repes levikset....

Mitäs kesähittejä te muistatte?

Päätettiin käydä katsomassa Pasilassa vanhaa veturitallia ja vielä vanhempia vetureita sekä junanvaunuja. Heti tuli sellainen olo, että tänne on pakko päästä pian kuvaamaan!
Sunnuntaina onkin suunnitelmissa suunnata sinne ^^