Trapped in Autumn

Linnanmäen valokarnevaalit tuli taas ihailtua läpi ystävien kanssa. Onneksi syksyn ihanat värit lisäsi tunnelmaan omat mausteensa, ja aurinkoinen sää suosi meitä. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kylmyys tuntui nipistelevän varpaita ja sormia. Tuli otettua hieman kuvia, mutta lähinnä nautimme toistemme seurasta ja kävelimme ristiin rastiin huvipuistoa.

Melkoisesti ovat hintoja tuolla nostaneet, kun viime vuonna yksi laitelippu maksoi 5e kappale, ja tänä vuonna hintaa niille oli 7e. Eipä tullut ostettua, joten jäi ihana ja vanha puinen vuoristorata sekä maailmanpyörä kokematta.

Huvipuistoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa. Kuinka paljon sitä toivookaan, että olisi taas lapsi! Kaikki oli niin suurta ja ihmeellistä, asioita odotti ja jännitti ihan eri tavalla kuin nykyisin. Huvipuistoon menoa jännitti jo viikkoa ennen, ja vatsanpohjassa lenteli perhosia. Kaikki tuoksut ja maut jäivät elävästi mieleen, ja jos saman tuoksun haistaisi tänä päivänä, se palauttaisi mieleen tuon muiston kuin salaman kirkkaalta taivaalta.

Suvi oli tehnyt ihanan sirkusmekon itselleen <3

Illan pimetessä kävimme vain istumassa eri kahviloissa ja lämmiteltiin hyvin ennen kuin uskaltauduimme takas ulos, kylmään säähän. Kaunista siellä oli, vaikka tuntuu että viime vuoden valokarnevaaleista sai enemmän irti. Olisin toivonut kuulevani tuolla hilpeää sirkusmusiikkia, sellaista mitä soi vanhoissa elokuvissa, joissa kuvataan huvipuistoja!

We are but falling leaves in the air hovering down...

Syksy on saapunut, ja pian talvikin jo tulee. Onneksi ehdin kuvata tämän syksyn väriloistoa, se on ollut tänä vuonna niin älyttömän kaunista. Ihan henkeä salpaa. Syksyssä parasta on se, kun saa ottaa kaapista lämpimät vaatteet käyttöön, ja kaivaa hyvät kengät jalkaan. Sateen ropinaa ikkunalla, pieniä tuikkuja luomassa tunnelmaa pimeneviin iltoihin. Luonnon värien loistoa ja upeita kontrasteja, kirkasta ja raikasta ilmaa.
Ensimmäiset syysmyrskyt oli jo jonkin aikaa sitten, ehkäpä marraskuun alku tuo mukanaan lisää myrskyjä.

My new hair

Lily of the Damned

Minä olen kaikkea muuta, kuin materialisti. Liialliset tavarat saavat minut lähinnä ahdistuneeksi, ja kaiken tavaran omistaminen ei todellakaan tee minua onnelliseksi. Mutta silloin tällöin on ihan hauskaa lähteä tonkimaan tavaran paljoutta omasta vaatekaapista, yhdistellä asukokonaisuuteen koruja ja vetäistä vielä meikit naamaan.
Lila on minun värini. Tuon kauniin pienen hatun on muuten taiteillut ihana ShadowLifen neitokainen!

Olen aivan toivoton tekemään kampauksia itselleni. Olen kasvattanut itselleni pitkiä hiuksia jo ties kuinka monta vuotta, mutta täytyy harmikseni todeta, ettei nämä tästä taida enää pitemmiksi kasvaa. Onhan nämä jo ruhtinaalliset 65cm pitkät. Ehkä on aika tehdä hiuksilleni muodonmuutos. Mutta toisaalta en millään raaskisi leikata! Mustaksi värjätyt hiukset alkavat jo haalistua ja alta puskee oma tumman ruskea tukka.

Ehkä tähän väliin olisi hyvä saada hieman vaalennusta, vähän otsahiuksia ja lilaa väriä...?

Ask me?

Nyt kaikki kiinnostuneet lukijat,

voitte tähän postaukseen laittaa kysymyksiä, joita haluatte kysyä minulta. Tämän blogi on ollut melkoisen kuvapainoitteinen, jollaisena haluan sen pitää myös tulevaisuudessa. Mutta mitä te, arvon lukijat, haluaisitte lukea täällä? Mitä haluaisitte tietää? Millaisia postauksia haluaisitte täällä nähdä? Jotakin enemmän, tai jotakin vähemmän?
Niin saisin tehtyä tästä blogista niin teille, kuin itsellenikin paremman ja vietyä siten tätä astetta eteenpäin ja ylemmäs. Toivepostauksia voi ehdottaa myös ^^

"Haunting loneliness in the eye, Skin covering secret scars..."

Vihdoinkin sain piirrettyä jotakin kokonaan valmiiksi. En muista milloin tällainen olisi tapahtunut aikaisemmin..? Tein tätä pari päivää, aina hetken piirsin jonkun kohdan valmiiksi. Kuuntelin samalla Opethia, ja annoin vain kynän viedä.

"Onko aika kuin pyörä, vai sen jättämä jälki?"

Hämeenlinnan keskiaikaiset markkinat on jälleen koluttu läpi Suvin, siskojeni ja parin kaverin kera. Tällä kertaa olimme vuokranneet ison mökin porukalla läheltä Hämeenlinnaa, jossa vietimme kolme päivää. Toisaalta harmittaa että emme ehtineet viettämään itse mökissä aikaa, kun ajamiseen ja markkinoilla pyörimiseen meni suurin osa ajasta. Mutta tulihan sitä kuitenkin saunottua ja grillattua, ja vietettyä iltaa hyvässä seurassa. Telkkaristakin tuli lauantai-iltana sopivasti Braveheart, ja istuimme viettäen kesäiltaa hyvän seuran ja viinin kera.

Meidän kaunis ihana mökki, jonka vuokrasimme yhdessä sijaitsi Hämeenlinnan lähistöllä, järven rannalla. Mökissä oli kaikki mukavuudet, mukaanlukien astianpesukone sekä pyykinpesukone.

Lauantai aamulla klo 10 aikaan kuulosti siltä, kuin joku olisi kävellyt megafonin kanssa meidän pihalla, ja huutanut "Jos et ole jo täällä, olet myöhässä!" Heräsin siihen. Mietin ihmeissäni, että mitä kummaa tuolla tapahtuu, pelleileekö joku meidän kanssa? Lisäksi eeppinen musiikki pauhasi taustalla, ja se kaikui metsissä ja järven päällä. Missään ei kuitenkaan näkynyt ketään. (Vasta sunnuntaina lähtiessämme mökiltä, saimme vastauksen tähän kummaan tapahtumaan. Lähistöllä järjestettiin jonkinmoinen larppaus tapahtuma.)

Lauantaina satoi oikein urakalla melkein koko päivän, joten olimme varsin hetken aikaa itse markkinoilla. Onneksi meillä sentään oli sateenvarjot mukana. Kun alkoi satamaan taivaan täydeltä, suuntasimme kulkumme linnaan. Linna oli täynnä lapsiperheitä ja muita turisteja. Kamalaa meteliä, typeriä ihmisiä, juoksevia lapsia ympäriinsä, huutoa ja itkua. Siitä oli tunnelma kaukana.

Olihan Rohan Tallien turnajaiset pakko nähdä, joten kestimme sateen urheasti. Lähtiessämme takaisin mökille, kävimme ostamassa nälkäisinä kaikkea mahdollista grillattavaa ruokaa. Mukaan lähti mm. maissia, grillijuustoa, pari makkaraa, perunasalaattia, sekä iso pussi vaahtokarkkeja. Ensimmäinen kerta, kun grillasin vaahtokarkkeja, ja se suorastaan suli ihanasti suuhun. Nam! Henni ja Make liittyi seuraamme alkuillasta. Oli oikein mukavaa tavata heidät uudestaan, kumpa meillä vain olisi ollut enemmän aikaa jutella ja vaihtaa kuulumisia sekä muuta mukavaa, mutta jotenkin se aika vain hujahti.

Hmm, ruokaa....

Sunnuntaina oli viimeinen päivä markkinoilla. Se päivä koitti aivan liian nopeasti.
Aurinko sentään paistoi lupaavasti ja lämpöä riitti! Aikaa siltikään ei ollut tarpeeksi hiusten laittoon.. Olin itse kaavaillut, että letittäisin hiukseni kauniisti, kun ne ovat sopivan pitkätkin. Päädyin sitten vain pariin pieneen lettiin.
Matkalla poimimme tienvarrelta kukkasia mukaan ja siskoni avuliaasti letitti niitä hiuksiini. Ne olivat ihanat! Samalla ehdimme pitää nopean photoshootin.

Hiusten letitystä

Ihana Suvi on niin kuvauksellinen <3

Ja taas mennään.. Hyvin mahtuu!

Siinähän sekin päivä meni,  maistellen ja herkutellen markkinoiden antimia. Katsellen ja ihaillen erilaisia käsitöitä, ihmetellen seppien takomisia, ja muita pieniä ja suuria asioita mitä edestä vain löytyi. Taustalla käveli ajan teeman mukaisesti pukeutuneita ihmisiä, ja koko ajan jossakin soi ihanaa keskiaikaista musiikkia. Välillä pysähdyttiin tanssimaan päälavan edessä, kun esiintyvä bändi soitti "Drunken Sailer". Ostin muistoksi itselleni tuolta keltti-ristikorun.

Suvi ja Noora kävivät kokeilemassa juosiammuntaakin.

Henni haaveilee selkeästi linnanneidon virasta.

Ruokatauko!

Kun Suvi alkaa näyttää tältä, tiedän että on aika lähteä kotiin...!

Ihana reissu oli kaikenkaikkiaan alkumetrien sähläämisestä huolimatta, loppu hyvin kaikki hyvin!
Ensi vuonna uudestaan.