Blogiystävänkirja

Törmäsin tällaiseen hauskaan ElinaSiberian blogissa, ja ajattelin syyspäiväni ratoksi naputella tällaisen. Näitä olisi hauska lukea teidänkin blogeissa, joten näppis sauhuamaan vaan!

SUOSIKKI...

...kaupunki?
Pitääkö olla Suomen kaupunki? Ööö, Helsinki.

...lomakohde? 

Joku, jossa on paljon historiaa, ja kulttuuria,
joku ihanan lämmin mesta ja meri lähellä,
Kreikka ja Italia!

...biisi?
Nightwish - Ghost Love Score.

...ravintola ja annos?

Käyn aika harvoin missään ulkona syömässä, koska mieheni sattuu olemaan kokki, ja tekee törkeän hyvää ruokaa! Tähän on vaikea sanoa mitään suosikki ravintolaa..

...juoma?

Tee.

...leffa?

Lord of the Rings. Inception. Interstellar.
The Dark Knight Rises. Phantom of the Opera.

...tv-sarja?

Supernatural. Hannibal.

...kirja?

  Lord of the Rings. Näkijän taru 1-3. Lordi Kultainen 1-3.

...asu?
Kotona ollessani löhöän mukavissa ja pehmeissä vaatteissa, jotka ei kiristä mistään paikasta! Kun haluan laittautua, laitan jonkun lyhyen hameen, sukkahousut ja korsetin päälle, ja alle jonkun näyttävän paidan.

...meikkituote?
Eyeliner! Ja mattemousse! Ilman niitä en yleensä lähde mihinkään.

...hiustuote?

Hiusnaamiot. Ja Crazy Colorin suoravärit.

...sovellus?

Messenger ja Instagram.

...instagrammaaja?

Ööööeioleee.

...aamurutiinisi?

Se, kun torkutan herätyskelloa!

Mitä vaatekaapistasi löytyy?
Paljon mustia vaatteita (miten niin on olemassa muitakin värejä?)

Mitä pakkaat mukaan matkalle?
Tyyliin koko omaisuuden! Vaikka matka olisi ihan vain pari päivää..

 

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe?
Laulan! Puhun itsekseni.. tai kissalleni.

 

Mitä laukustasi löytyy aina? Puhelin, avaimet, lompakko, lääkkeet.

 

Viimeisin sisustusostoksesi?
Pieni musta kangaskori kirjahyllyyn.

 

Viimeisin Whatsapp-viesti?

Siskoltani Italiasta "Colosseum oli mahtava!"

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille?

En ole asunut täällä kovinkaan pitkään, joten en todellakaan tiedä :D Mutta todella paljon baareja keskuskadun varrella kaupungin kokoon nähden, huh! Paras paikka shoppailuun täällä on kirppikset!

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä?
Joululahjat.. Sisustusjuttuja Ikeasta. Pyykkikori, hah!

Paras tapa tuhlata 50€?

Tunkea se säästöön. Käydä leffassa tai syömässä ystävien tai rakkaan kanssa.

Ömm, jei! Melkein kaikki kuvat googlesta.

It's been so long!

... kun viimeksi päivitin blogiini mitään. Syyksi nimeän sen, että kamerani on leikkinyt piilosta minun kanssani, ollut ns. muuta fiksua tekemistä, mutta oikeastaan syy on inspiraation puute. Vaikka mennyt kesä oli suhteellisen tapahtumarikas, ei silti tullut päivitettyä mitään. Laiskan hommia, ja syksylläkin on tapahtunut vaikka mitä! Suurin muutos on kenties se, että muutimme Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle. Olemme kotiutuneet tänne hyvin nopeasti, isompi ja halvempi asunto on parasta. Lisäksi matkat taittuu pyörällä tai kävellen, eikä tarvita busseja tai muita kulkuneuvoja päästäkseni kauppaan. Paitsi sitten kun tulee ikävä kavereita, on junalla nopea ja helppo hurauttaa Helsinkiin.

Yksi suuri juttu oli myös bändin kokoonpano. Minusta sitten tulee ihan oikeasti laulaja meidän bändiin, meitä on siinä kolme naislaulajaa. Laulutreenejä on ruvettu pitämään, kuulemma korkea ja selkeä on minun lauluni. Seuraavaksi pitäisikin testata äänialat. Niin jännittävää! Saatte toivottavasti pian kuulla tästä projektista lisää.

Harmittaa, kun ei tullut otettua kuvia tuosta kauniista ruskasta, joka vallitsee tällä hetkellä tuolla ulkona. Ehdimme kuitenkin käydä Millan kanssa kuvailemassa viileässä, mutta aurinkoisessa syys ilmassa Vantaan perukoilla. Tekisi niin mieli ostaa uusi kamera! Millan kameralla saa niin törkeän hienoja kuvia.

Syksy on parasta aikaa! Silloin innostun leipomaan, viimeksi tein omenapiirakkaa ja leivoin kaksi pellillistä korvapuusteja. Viime vuonna tein monta purkillista omenahilloa, jonka sekaan laitoin hieman minttua. Siitä tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin.

Uusia tuulia puhaltaa myös koulutuksen suunnalta - nimittäin uudelleen kouluttautuminen on minulta suurin päätös hetkeen, vaikka se on vaaninut ajatusten takamailla hyvin pitkään. Olen jo vuosia miettinyt, että mikä minusta tulisi - työkkärissä kun aina tuntui palaavan siihen saman asian äärelle.. Usko itseeni ei silloin riittänyt, mutta nyt otetaan härkää sarvista ja koetetaan onnea koulutusrintamalla! Yhteen koulutukseen sainkin jo kutsun, saas nähdä miten pääsykokeista rymistellään läpi.

Viikonloppuna juhlitaankin sitten meidän uuden asunnon tupaantulijaisia, ja tällä viikolla avattiin Linnanmäen Valokarnevaalit, joissa pitäisi pyörähtää. Halloween koputtelee jo kulman takana, ja kohta pitäisi alkaa suunnittelemaan omaa asua naamiaisiin! Ehkä vetäisen vain lakanan pääni ylitse, ja askartelen lakanalle silmäaukot.. Millan synttäreillä olin Nefertitin muumio! Siihen se kangas taisikin jo mennä. Pari kuvaa siitä tässä alla:

Illan kokoonpano!

Minä ja Jyrkäs

Toivottavasti kaikilla teillä siellä ruudun toisella puolella on ollut mukava syksy :)
Ja kohta on joulu - ajatelkaas sitä!

Everyday is Halloween!

Huhuu!

Hahaa! Ulkoilma näyttää niin loskaiselta ja p*skaiselta, että muistuu mieleen menneen talven marraskuu! :)
Hypätäänpäs sitten hetkeksi viime Halloween juhliemme pariin, ja kurkataan mitä kaikkea hauskaa sieltä löytyy.

Pienellä, mutta pippurisella porukalla juhlimme tuota vainajien muistopäivää.
Olin jotenkin aivan poikki tuohon aikaan, niin tuntui, etten saanut itsestäni irti sitä, mitä aiempina vuosina - mitä tulee koristeluun ja juhlien valmisteluun. Yleensä väkerrän vaikka minkälaista koristetta ja jaksan suunnitella kaikkea jo monta viikkoa etukäteen.. En ollut aiemmin järjestänyt Halloween juhlia omassa asunnossa, joten kerta se on ensimmäinenkin! Halloween korkattiin käyntiin hyvillä herkuilla ja juomingeilla.

Siskojeni sekä parin muun ystävän mukaan mahtui myös Selena sekä Belsissa.
Väkerreltiin hieno kakkukin, mutta kehenkään ei mahtunut enää illan päätteeksi yhtäkään palaa siitä! Boolia ja hirveän makuisia omatekoisia keksejä, jokavuotinen soittolista johon mahtuu vielä hirveämpiä rallatuksia.. Mutta onneksi tätä seuraa ei voita mikään!

Hämähäkinseittiä, kumisia ja pehmoisia kummituksia, pahvisia lepakoita ja tänä vuonna Nyyrikki, maskottimme viime vuodelta, sai kavaljeerin. Pari risaista paitaa iskän ja mieheni kaapista, kravaatti kaulaan, hattu päähän ja hieman poskipunaa - kyllä lähtee! ;) Tottakai kaiverrettiin myös kurpitsat!

Juhlat olivat kiva valonpilkahdus ankeassa syksyssä - Halloween on aina sellainen juhla, mitä ainakin itse odotan innolla, ja jonka jaksan järjestää. Seuraavaksi onkin tiedossa Vappujuhlat, vuosi takaperin juhlittiin samalla meidän tupaantulijaisia.

Our mascots

The Glorious Cake

The Halloween Crew

My lovely sis!

My love

.. and my costume.

The Golden time of Midwinter

Ajalla on taipumusta silloin tällöin hurahtaa ohitsemme huomaamatta. Tuntuu, että olisin horrostanut loppusyksyn ja alkutalven. Ystäväni ihmettelivät, miten olen niin uupunut ja väsynyt, elänyt ihan muissa maailmoissa. Eräänä päivänä silmäni avautuivat taas tähän hetkeen, ja ihmettelin itsekin, missä oikein olen ollut, kun en tiennyt enää muun maailman menosta juuri lainkaan. Lähimmäiseni tietävät syyn tähän kaikkeen. Ikävillä asioilla on tapana tapahtua aina samaan aikaan ja samassa rytäkässä sitä tulikin otettua paskaa niskaan, melkeinpä sanan suorassa merkityksessä. Heti, kun ensimmäisestä oli jotenkin selviydytty, niin toinen sangollinen paskaa läiskitään naamatauluun, ja kolmas, ja neljäs, jne...

Mutta nyt  voin onnellisena todeta, että vaikeudet ja eteeni heitetyt haasteet on kutakuinkin voitettu. Paljon venymistä ja vanumista pieneltä ihmiseltä se on vaatinutkin, mutta kivinen ja painava viitta on nyt pudonnut hartioilta.

Oikeastaan kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten ja ystävien kanssa oli kadonnut olemattomiin, ja huomasin ikävöiväni lähimmäisiäni. En ollut käynyt pitkään aikaan elokuvissakaan, joka on aina ollut lempipuuhaani. Oli vain koulua, tyhjyyttä, ja nukkumista. Joskus menin päivällä vaan nukkumaan, jotta ei tarvitsisi ajatella, elää siinä hetkessä, tai jotta aika kuluisi nopeammin. Pahimpina päivinä, ajattelin herätessäni, että vieläkö tämä olo jatkuu.. Opiskelutkin rytäköityi (ihmeellinen uusi sana, jonka keksin äsken), mutta onneksi sain töitä. Blogin maailmassa pyöriminen on myös jäänyt niin minimiin, mitä se ei varmasti ole koskaan aikaisemmin ollutkaan, ja melkeinpä jo ajattelin blogini saattamista hautuumaalle.. mutta onneksi säästin tämän – onhan tänne ihan mukavaa kirjoitella sattumia ja käydä lukemassa muiden bloggaajien päivityksiä.

Halloween oli ja meni, huomasin, että minulla on siitä luonnoksissa jonkinlainen sotku, samoin syntymäpäiväni, ja joulukin.. Jopa Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinat ja Italian matka. Haluan alkaa taas tekemään asioita, joista nautin, nyt kun asiat ja meidän elämä ovat taas tasautumassa. Olen pitkään harmitellut sitä, kun meidän asuntoon ei saa tietokonepöytää, ja läppäri ( jolla nytkin näpytän sormet kohmeina) on milloin missäkin, lattialla, sohvapöydällä.. Omat tekemiset, kuten kuvien muokkaus, valokuvaus, kaikenlainen taiteellisuus on vähentynyt reippaasti sen takia– sitäpaitsi hukkasin kamerani USB-piuhan. Voi kurjuutta. Raahasin läppärin keittiön pöydälle, jolle laitoin pöytäliinan, ja maljakollisen vaaleanpunaisia tulppaaneita jotka äiti toi tullessaan toissapäivänä, kun järjestimme päivälliskutsut minun perheelleni. Pöydälle asettelin myös tuikkukipot sekä pienen pöytälampun, joka nyt valaisee hämärästi olohuonettamme. Taustalla pyörii Batman Forever- elokuva, jota mieheni katselee pitkän päivän päätteeksi. Nemokin vilahtaa  aina välillä jossakin, kunhan malttaa kömpiä saunan lauteilta nukkumasta. Varsin rentoa ja mukavaa tiistai-illan viettoa, jos voisin sanoa. Meilläkin on vielä jouluvalot parvekkeella, minusta ne ovat ihanat näin pimeällä, miellyttävät silmää – ja sydäntä.

Mutta tässä hieman kuvia, joita kävimme Lady Selenan kanssa 

räpsimässä lähimetsässä, joulukuussa.

Toivottavasti te kaikki siellä ruudun toisella puolella nautitte ihanista talvisista päivistä! Minä itse ainakin rakastan talvea, varsinkin kun aurinko paistaa kylminä pakkaspäivinä, ja ns. "hämärähyssyä", niinkuin äidilläni on tapana sanoa. Se siis tarkoittaa sellaista sinistä hetkeä, juuri kun aurinko on laskenut, ja hämärä alkaa hiljalleen hiipiä nurkkiin. Myös talviset auringonlaskut, talviset yöt jolloin kuutamo loistaa ja tähdet tuikkii taivaalla. Hengittää raikasta ilmaa ja painella menemään pipo päässä, nenänpää punaisena. Käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle, kun ilta saapuu. Polttaa tuikkuja ja kynttilöitä. Juoda lämmintä ja katsella ikkunasta ulos, kuinka kerrostaloissa syttyvät valot kotien ikkunoihin. Ne loistavat, kuin pienet kynttilät illan pimeydessä. Minusta se on kaunista, ja vallan ihana tunne.

Asiasta toiseen, pääkaupunkiseudulla järjestetään blogimiittiä 

- kuinka moni teistä on osallistumassa?

Light up your Life!

Tämän vuoden kesä ja syksy lukeutuu hankalimpien vuosieni joukkoon.
Tämä vuosi on ollut ihmeellinen monella tapaa.. Menimme kihloihin avopuolisoni kanssa n. 2kk sitten <3 Lisäksi meidän molempien elämää on koeteltu melko rankalla kädellä viime aikoina, omani on suorastaan heittänyt härän pyllyä, kaikki on välillä kääntynyt ihan ylösalaisin, omaa henkistä jaksamista (ja jaksamista ylipäänsä) on järistelty.. Taistelen myös tätä masennusta vastaan kynsin hampain, niin omasta kuin yhteisestäkin tahdosta. Täytyy vain antaa ajan kulua, ja luottaa siihen että asiat järjestyvät aina ja etenevät omalla painollaan. Et voi kontrolloida kaikkea, jotkut asiat ovat vain sinusta riippumattomia. You just have to live with it!

Voi miten mutkatonta elämä olisi, jos kaikki vain olisi... helppoa.

Todelliset ystävät tukevat hädän hetkellä, ja jaksavat auttaa sekä kuunnella kaiken mitä sinulla on sydämellä. Niinpä olen todella kiitollinen niille (tunnistatte kyllä itsenne, kun tätä luette), jotka olivat silloin siinä, kun heitä tarvitsin. <3 Kiitos.

Mutta sitten itse asiaan. Asiaan, mikä myös viittaa postauksen otsikkoon. Valokarnevaalit!
Kävin siskojeni kanssa ihailemassa joka vuotista valojen juhlaa Linnanmäellä. Säästyimme tänä vuonna kylmältä ilmalta, mutta tihkusateelta sen sijaan emme. Jotenkin porukkaa oli paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina, samoin esitykset ja valotkin olivat hieman pettymys.. Toisinsanoen sieltä puuttui se nimenomainen tunnelma. Mutta käytiin maailmanpyörässä, Vekkulassa sekä vanhassa kunnon vuoristoradassa. Nauroin kyllä sydämeni kyllyydestä siinä kyydissä - otti mahaan niin mukavasti.

My sisters <3

I hope you all had a great autumn <3 *hugs*