lauantai 4. tammikuuta 2014

2013

Viimeisin vuosi 2013 olikin melkoisen rankka, ainakin alkuvuodesta. Mutta olenkin sitä mieltä, että koettelemukset ja vaikeudet vain vahvistavat ja tekevät sinusta viisaamman. Virheistä oppii, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä että kaikki täytyy kokea kantapään kautta! Mutta katsotaanpa kuvien muodossa, mitä kaikkea sitä oikein tapahtuikaan kuluneen vuoden aikana.

Viime vuonna minä...

nautin ystävien seurasta...




opin paljon itsestäni, ja sen että tuska ei tapa vaan vahvistaa ja opettaa...


 

pidin hauskaa...

 


 

kävin enemmän keikoilla ja nautin festareista...

 

 

sain uusia ystäviä sekä tapasin ihania tuttavuuksia...

 

 

rakastuin ♥ ...

 

 

muutin uuteen asuntoon ihanan kämppiksen kanssa...

 

 

matkustin keskiaikaan ystävien kanssa...

 



 

näytin hehkeältä...

 


 

juhlin naamiaisia...

 


liikuin, joogasin, kuntoilin ja laihduin ja lihosin ja laihduin ja lihosin ja...

 

 

hiukseni kokivat muodonmuutoksen pitkästä aikaa...

 

 

matkustelin ulkomailla ja kävin mm. Rodoksella, joka vei sydämen... 

 


jatkoin kuvitustyötä ja tein yhteistyötä ystäväni kanssa äänikirjan merkeissä...


 

kuvasimme Suvin kanssa enemmän...

 

 

ja vanhenin taas yhdellä vuodella.

 


Melkoinen vuosi on siis takana.
Toivotaan, että vuosi 2014 on täynnä uusia mahdollisuuksia, onnea ja iloa meille kaikille! ♥

lauantai 28. joulukuuta 2013

Face behind the Mask


Tänä vuonna halusin antaa jollekkin tärkeälle ihmiselle jotakin, minkä olen itse tehnyt.
Ostin tällaisen pahvisen naamarin Sinellistä, ja maalasin sen akryyliväreillä. SugarSkull oli yksi idea, jonka halusin toteuttaa, monen muun idean ohella. Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Oli hieman hankalaa tehdä pienimpiä yksityiskohtia hieman isommalla pensselillä. Onneksi laatikon pohjalta löytyi pieni pensseli, joka pelasti koko työn!
Kuvioiden ja koukeroiden peilikuva molemmille puolille oli hankala maalata, täytyi vetää se kerralla kokonaan. Kuviot syntyi itsestään, antaen vain pensselin viedä mielikuvitusta eteenpäin.

Näitä olisi ihana alkaa tehdä ihan harrastus mielessä. Koska maalaaminen on niin rentouttavaa puuhaa.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kamelot & ReVamp@Nosturi


Marraskuun alussa kävimme katsomassa pitkään odotettua Kamelotin ja ReVampin keikkaa Nosturissa Helsingissä. Kamelotia olen fanittanut jo monta vuotta, mutta ReVamp oli uusi tuttavuus, johon olen tutustunut tietysti Nightwishin kautta. Floor Jansen on kyllä niin valloittava persoona, jotenkin niin jalat maassa- tyyppi. On ihanaa, että juuri hänestä tuli Nightwishin uusi solisti! Innolla odotan uutta levyä.


Kamelotin uusi pääsolisti on ruotsalainenTommy Karevik, joka kuuluu myös Seventh Wonder yhtyeeseen, joka sekin on yksi suosikki bändeistäni. Tommy täyttää edellisen laulajan Roy Khanin saappaat enemmän kuin täydellisesti, hänellä on niin uskomattoman upea ääni, niin monipuolinen. Todella lahjakkaan laulajan ovat bändiinsä saaneet, toki toivon myös että Seventh Wonder jatkaa samaa tahtia myös omaa taivallustaan.

Aikaisempi Kamelotin levy Poetry for the Poisoned ei iskenyt ollenkaan, mutta uusin Silver Thorn vei melkeinpä jalat alta. Saatiinpa keikalla nauttia niin vanhoista, kuin uusistakin kappaleista.

"March of Mephisto"
Thank You all <3

Tuota keikkaa muistelee mielellään vielä pitkäänkin käsi sydämellä ja hymy korvissa!
Seuraavaa keikkaa odotellessa!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Red is the Code



Punainen väri näin Joulun alla on tullut jäädäkseen. Ainakin hetkeksi.
Päätin värjätä lilaksi tuossa ennen meidän jokavuotisia Halloween- juhlia, joista tulikin tosi kivan väriset. Mutta näistä vaalennetuista kohdista väri haalistui joka pesulla. Siihen kämppikseni ehdotti, että ostaisin colormaskin, joka on tehohoito ja sävyte värjätyille hiuksille. Ihastuin tähän ikihyviksi! Suosittelen muillekkin. Seuraavaksi olisi ideana lisätä jo kaapissa odottavaa lilaa shokkiväriä näihin latvoihin. Hahaa!




Blogin puolella on kyllä ollut luvattoman kuollutta jo pitkän aikaa, koska muuttohommat ja sen jälkipyykissä tulleet kaikenlaiset järjestelyt on vienyt aikaani, enkä näin ole edes jaksanut katsoakaan tietokoneen suuntaan. Tuparitkin otti siirtyäkseen.  Vaikka kovasti tekisin mieli taas tarttua tuumasta toimeen ja lähteä kuvaamaan vaikkapa ulos (täälläkin sataa jo "lunta"!), mutta kenties sitten ensiviikolla.

Muuton lähestyessä pääsin taas kauhistelemaan sitä tosiasiaa, miten ihmisellä voi olla niin paljon tavaraa (tässä tapauksessa siis minä itse)! Ne on hyvissä piiloissaan kaapin perukoilla, ja kun ne sitten tonkii ulos päivänvaloon, on siitä riemu kaukana. Niin paljon vaatteita ja tavaraa meni kierrätykseen ja Joulupataan. Nyt kun sain ostettua itselleni vaatekaapin Ikeasta, ja tungettua sinne loputkin vaatteet (jotka odottivat kiltisti jätesäkissä parvekkeella) juuri ja juuri, voin vihdoin hetkeksi huokaista helpotuksesta.


Ylempi kuva on muuttopäivän aamuna otettu. Huomaa kissa ja sipsipussi...

Hyi, kun laiskottaa!
Pitäisikö keksiä jotakin järkevää tekemistä, vai voisiko vaan antautua tuolle syntiselle laiskuuden tunteelle, ja jäädä sohvan nurkkaan syömään sipsejä ja katsoa jokin hyvä leffa? Mahdottoman houkutteleva ajatus...
Nyt on jo kolmas adventti, ja Joulu on aivan seuraavan nurkan takana. Lahjatkin ovat jo pukinkontissa, harmi etten voi täällä vilauttaa paria oma tekemääni lahjaa, sillä lahjan saajat lukevat blogiani. Tämä loppuvuosi on mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia, kohta on jo vuoden pimein päivä. Kyllä tätä pimeyttä onkin riittänyt, vaikkei se tänä syksynä ole mitenkään haitannut.
Syynä siihen on mm. uusi elämä ja aina niin rakkaat ystävät!


Hauskaa Joulun odotusta teille kaikille lukijoille <3

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

"You'll remember me when the west wind moves..."



"You'll remember me when the west wind moves
Upon the fields of barley
You'll forget the sun in his jealous sky
As we walk in fields of gold

So she took her love
For to gaze awhile
Upon the fields of barley
In his arms she fell as her hair came down
Among the fields of gold

Will you stay with me, will you be my love
Among the fields of barley
We'll forget the sun in his jealous sky
As we lie in fields of gold

See the west wind move like a lover so
Upon the fields of barley
Feel her body rise when you kiss her mouth
Among the fields of gold
I never made promises lightly
And there have been some that I've broken
But I swear in the days still left
We'll walk in fields of gold
We'll walk in fields of gold

Many years have passed since those summer days
Among the fields of barley
See the children run as the sun goes down
Among the fields of gold
You'll remember me when the west wind moves
Upon the fields of barley
You can tell the sun in his jealous sky
When we walked in fields of gold
When we walked in fields of gold
When we walked in fields of gold"

tiistai 3. joulukuuta 2013

With the Hobbits



Kun muistelen tasan 10 vuotta taaksepäin, muistan kuinka silloisten ystävieni kanssa jonotettiin lippuja Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan paluu ensi-iltaan. Silloin eräs tuttavamme jonotti n. viikon verran elokuvateatterin edessä muiden innokkaiden fanien kanssa. Me saavuimme yhdessä ystävieni kanssa paikan päälle 5 tuntia ennen ovien aukeamista. Tuolloin jono kiemurteli jo pitkin Tennispalatsia, sekä pitkin poikin Kampin katuja. Pakkanen paukkui ja nuo tunnit ulkoilmassa tuntui kulkevan aivan liian hitaasti. Jännitystä ja odotusta oli ilmassa ja ihmiset olivat innoissaan tapahtumasta, joka toi yhteen saman henkiset. Ovet elokuvateatteriin avautuivat klo 22. Jokaiselle jonottajalle annettiin jonotusnumero, jonka avulla varhain aamulla muodostettiin jono lippukassojen eteen. Koko elokuvateatteri oli jonottajien käytössä tuon yön, teattereissa pyöri kaikenlaisia elokuvia, ihmiset istuivat vapaasti lattioilla ja kävivät Hesburgerissa syömässä. Jo tuolloin näkyi pukuihin panostaneita henkilöitä, näkyi Gandalfia, hobitteja, sekä haltioita. Tuolloin jaksoin tuskin valvoa aamuun saakka, kun jono lippukassoille muodostettiin vasta klo 07 aikaan aamulla. Taisimme olla jononumerolla 5-10, en muista tarkalleen, mutta tuolloin Kuninkaan Paluun jonottajia oli yli 1000 henkilöä.

Ensi-iltana tuo hetki oli katkeransuloinen, kun elokuva loppui. Taisin itkeä silmäni punaisiksi elokuvan viimeiset puoli tuntia.

Olenhan jo monta vuotta ollut Tolkien fani, ja lukenut itse kirjan monta kertaa, ja katsonut elokuvat sitäkin useammin.

Hobitti-elokuvaa aloin siis jo odottamaan silloin kun Kuninkaan Paluu päätti trilogian viimeisen osan. Huhuttiin, että tuo elokuva julkaistaisiin vuonna 2007. Kuinka pitkään sitä saikin odottaa, kunnes jännittävä odotus päättyi viime vuonna, kun Hobitti - Odottamaton matka sai ensi-iltansa!
Mielestäni Bilboksi valittu Martin Freeman on aivan loistava roolissaan, juuri sellainen, millaiseksi Bilbon kuvittelin.

Alla on kuvia tämän vuoden jonotuksesta. Ylempi kuva on jonon alkupäästä..


Ja tämä loppupäästä. Olimme jonossa tuon Finnkinon kyltin kohdalla, eli melko hännillä.



Innostuin heittelemään hot rodeja...

Tänä vuonna olimme jonottamassa 3 tuntia ulkona ennen ovien avautumista. Tunsin itseni aivan liian vanhaksi niin monen nuoren ympäröimänä, kun suurin osa taisi olla 13-16 vuotiaita. Kyllä onneksi vanhempaakin porukkaa näkyi, niitä vanhempia faneja, mutta suurin osa oli omituisia, rasittavia ja kovaäänisiä ihmisiä. Mutta eihän se fanitus ikää katso, vai mitä? Itselläni oli ainakin hauskaa, kävimme katsomassa Hobitin ensimmäisen osa 3D HFR:nä, nukuimme viimeiset 1½ tuntia elokuvateatterin lattialla hienossa leirissämme, söimme eväitä ja juttelimme mukavia. Hauskinta yössä oli ehkä se, että ennen hobitin ensimmäisen osan alkua teatterissa, valkokankaan eteen tuli kuvausryhmä, joka oli kuvannut faneja ympäri Tennispalatsia, ja lähettänyt Peter Jacksonille jo pari terveistä videopätkien muodossa. Nyt he halusivat, että koko sali huutaisi "Greetings from Finland!" Ja eikös meistä lähtenytkin mielettömästi ääntä, kun koko sali huusi täyttä kurkkua. Joku innostui heittelemään myös popcornia ilmaan!

Oikeastaan yö meni todella nopeasti, me olimme jonossa vasta numeroilla 366 ja 367. Viime vuonna taisi olla pari sataa ihmistä enemmän paikalla. Helpotuksen huokaus, ja onnellisuuden tunne kun saimme liput käteen! Pääsimme juuri ja juuri ensi-iltaan.


Sitä odotellessa. Onko kukaan teistä lukijoista menossa ensi-iltaan?