Kamelot & ReVamp@Nosturi

Marraskuun alussa kävimme katsomassa pitkään odotettua Kamelotin ja ReVampin keikkaa Nosturissa Helsingissä. Kamelotia olen fanittanut jo monta vuotta, mutta ReVamp oli uusi tuttavuus, johon olen tutustunut tietysti Nightwishin kautta. Floor Jansen on kyllä niin valloittava persoona, jotenkin niin jalat maassa- tyyppi. On ihanaa, että juuri hänestä tuli Nightwishin uusi solisti! Innolla odotan uutta levyä.

Kamelotin uusi pääsolisti on ruotsalainenTommy Karevik, joka kuuluu myös Seventh Wonder yhtyeeseen, joka sekin on yksi suosikki bändeistäni. Tommy täyttää edellisen laulajan Roy Khanin saappaat enemmän kuin täydellisesti, hänellä on niin uskomattoman upea ääni, niin monipuolinen. Todella lahjakkaan laulajan ovat bändiinsä saaneet, toki toivon myös että Seventh Wonder jatkaa samaa tahtia myös omaa taivallustaan.

Aikaisempi Kamelotin levy Poetry for the Poisoned ei iskenyt ollenkaan, mutta uusin Silver Thorn vei melkeinpä jalat alta. Saatiinpa keikalla nauttia niin vanhoista, kuin uusistakin kappaleista.

"March of Mephisto"

Thank You all <3

Tuota keikkaa muistelee mielellään vielä pitkäänkin käsi sydämellä ja hymy korvissa!
Seuraavaa keikkaa odotellessa!

I wanna wish you all...

* oink oink *

Red is the Code

Punainen väri näin Joulun alla on tullut jäädäkseen. Ainakin hetkeksi.
Päätin värjätä lilaksi tuossa ennen meidän jokavuotisia Halloween- juhlia, joista tulikin tosi kivan väriset. Mutta näistä vaalennetuista kohdista väri haalistui joka pesulla. Siihen kämppikseni ehdotti, että ostaisin colormaskin, joka on tehohoito ja sävyte värjätyille hiuksille. Ihastuin tähän ikihyviksi! Suosittelen muillekkin. Seuraavaksi olisi ideana lisätä jo kaapissa odottavaa lilaa shokkiväriä näihin latvoihin. Hahaa!

Blogin puolella on kyllä ollut luvattoman kuollutta jo pitkän aikaa, koska muuttohommat ja sen jälkipyykissä tulleet kaikenlaiset järjestelyt on vienyt aikaani, enkä näin ole edes jaksanut katsoakaan tietokoneen suuntaan. Tuparitkin otti siirtyäkseen.  Vaikka kovasti tekisin mieli taas tarttua tuumasta toimeen ja lähteä kuvaamaan vaikkapa ulos (täälläkin sataa jo "lunta"!), mutta kenties sitten ensiviikolla.

Muuton lähestyessä pääsin taas kauhistelemaan sitä tosiasiaa, miten ihmisellä voi olla niin paljon tavaraa (tässä tapauksessa siis minä itse)! Ne on hyvissä piiloissaan kaapin perukoilla, ja kun ne sitten tonkii ulos päivänvaloon, on siitä riemu kaukana. Niin paljon vaatteita ja tavaraa meni kierrätykseen ja Joulupataan. Nyt kun sain ostettua itselleni vaatekaapin Ikeasta, ja tungettua sinne loputkin vaatteet (jotka odottivat kiltisti jätesäkissä parvekkeella) juuri ja juuri, voin vihdoin hetkeksi huokaista helpotuksesta.

Ylempi kuva on muuttopäivän aamuna otettu. Huomaa kissa ja sipsipussi...

Hyi, kun laiskottaa!
Pitäisikö keksiä jotakin järkevää tekemistä, vai voisiko vaan antautua tuolle syntiselle laiskuuden tunteelle, ja jäädä sohvan nurkkaan syömään sipsejä ja katsoa jokin hyvä leffa? Mahdottoman houkutteleva ajatus...
Nyt on jo kolmas adventti, ja Joulu on aivan seuraavan nurkan takana. Lahjatkin ovat jo pukinkontissa, harmi etten voi täällä vilauttaa paria oma tekemääni lahjaa, sillä lahjan saajat lukevat blogiani. Tämä loppuvuosi on mennyt eteenpäin hurjaa vauhtia, kohta on jo vuoden pimein päivä. Kyllä tätä pimeyttä onkin riittänyt, vaikkei se tänä syksynä ole mitenkään haitannut.
Syynä siihen on mm. uusi elämä ja aina niin rakkaat ystävät!

Hauskaa Joulun odotusta teille kaikille lukijoille <3

"You'll remember me when the west wind moves..."

"You'll remember me when the west wind moves
Upon the fields of barley
You'll forget the sun in his jealous sky
As we walk in fields of gold

So she took her love
For to gaze awhile
Upon the fields of barley
In his arms she fell as her hair came down
Among the fields of gold

Will you stay with me, will you be my love
Among the fields of barley
We'll forget the sun in his jealous sky
As we lie in fields of gold

See the west wind move like a lover so
Upon the fields of barley
Feel her body rise when you kiss her mouth
Among the fields of gold
I never made promises lightly
And there have been some that I've broken
But I swear in the days still left
We'll walk in fields of gold
We'll walk in fields of gold

Many years have passed since those summer days
Among the fields of barley
See the children run as the sun goes down
Among the fields of gold
You'll remember me when the west wind moves
Upon the fields of barley
You can tell the sun in his jealous sky
When we walked in fields of gold
When we walked in fields of gold
When we walked in fields of gold"

With the Hobbits

Kun muistelen tasan 10 vuotta taaksepäin, muistan kuinka silloisten ystävieni kanssa jonotettiin lippuja Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan paluu ensi-iltaan. Silloin eräs tuttavamme jonotti n. viikon verran elokuvateatterin edessä muiden innokkaiden fanien kanssa. Me saavuimme yhdessä ystävieni kanssa paikan päälle 5 tuntia ennen ovien aukeamista. Tuolloin jono kiemurteli jo pitkin Tennispalatsia, sekä pitkin poikin Kampin katuja. Pakkanen paukkui ja nuo tunnit ulkoilmassa tuntui kulkevan aivan liian hitaasti. Jännitystä ja odotusta oli ilmassa ja ihmiset olivat innoissaan tapahtumasta, joka toi yhteen saman henkiset. Ovet elokuvateatteriin avautuivat klo 22. Jokaiselle jonottajalle annettiin jonotusnumero, jonka avulla varhain aamulla muodostettiin jono lippukassojen eteen. Koko elokuvateatteri oli jonottajien käytössä tuon yön, teattereissa pyöri kaikenlaisia elokuvia, ihmiset istuivat vapaasti lattioilla ja kävivät Hesburgerissa syömässä. Jo tuolloin näkyi pukuihin panostaneita henkilöitä, näkyi Gandalfia, hobitteja, sekä haltioita. Tuolloin jaksoin tuskin valvoa aamuun saakka, kun jono lippukassoille muodostettiin vasta klo 07 aikaan aamulla. Taisimme olla jononumerolla 5-10, en muista tarkalleen, mutta tuolloin Kuninkaan Paluun jonottajia oli yli 1000 henkilöä.

Ensi-iltana tuo hetki oli katkeransuloinen, kun elokuva loppui. Taisin itkeä silmäni punaisiksi elokuvan viimeiset puoli tuntia.

Olenhan jo monta vuotta ollut Tolkien fani, ja lukenut itse kirjan monta kertaa, ja katsonut elokuvat sitäkin useammin.

Hobitti-elokuvaa aloin siis jo odottamaan silloin kun Kuninkaan Paluu päätti trilogian viimeisen osan. Huhuttiin, että tuo elokuva julkaistaisiin vuonna 2007. Kuinka pitkään sitä saikin odottaa, kunnes jännittävä odotus päättyi viime vuonna, kun Hobitti - Odottamaton matka sai ensi-iltansa!
Mielestäni Bilboksi valittu Martin Freeman on aivan loistava roolissaan, juuri sellainen, millaiseksi Bilbon kuvittelin.

Alla on kuvia tämän vuoden jonotuksesta. Ylempi kuva on jonon alkupäästä..

Ja tämä loppupäästä. Olimme jonossa tuon Finnkinon kyltin kohdalla, eli melko hännillä.

Innostuin heittelemään hot rodeja...

Tänä vuonna olimme jonottamassa 3 tuntia ulkona ennen ovien avautumista. Tunsin itseni aivan liian vanhaksi niin monen nuoren ympäröimänä, kun suurin osa taisi olla 13-16 vuotiaita. Kyllä onneksi vanhempaakin porukkaa näkyi, niitä vanhempia faneja, mutta suurin osa oli omituisia, rasittavia ja kovaäänisiä ihmisiä. Mutta eihän se fanitus ikää katso, vai mitä? Itselläni oli ainakin hauskaa, kävimme katsomassa Hobitin ensimmäisen osa 3D HFR:nä, nukuimme viimeiset 1½ tuntia elokuvateatterin lattialla hienossa leirissämme, söimme eväitä ja juttelimme mukavia. Hauskinta yössä oli ehkä se, että ennen hobitin ensimmäisen osan alkua teatterissa, valkokankaan eteen tuli kuvausryhmä, joka oli kuvannut faneja ympäri Tennispalatsia, ja lähettänyt Peter Jacksonille jo pari terveistä videopätkien muodossa. Nyt he halusivat, että koko sali huutaisi "Greetings from Finland!" Ja eikös meistä lähtenytkin mielettömästi ääntä, kun koko sali huusi täyttä kurkkua. Joku innostui heittelemään myös popcornia ilmaan!

Oikeastaan yö meni todella nopeasti, me olimme jonossa vasta numeroilla 366 ja 367. Viime vuonna taisi olla pari sataa ihmistä enemmän paikalla. Helpotuksen huokaus, ja onnellisuuden tunne kun saimme liput käteen! Pääsimme juuri ja juuri ensi-iltaan.

Sitä odotellessa. Onko kukaan teistä lukijoista menossa ensi-iltaan?

This is Halloween!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja viime viikonloppuna meillä oli Halloween juhlat. Tuo joka synkiön lempijuhla. Postauksia aiheesta on jo näkynyt pitkin poikin ihmeellistä blogimaailmaa, ja minäkin hämmennän nyt oman soppani muiden joukkoon.

"Feed my Frankensteinin" ja "Thrillerin" soidessa taustalla...

... aloitettiin juhlien valmistelut ja koristelut tänä vuonna hyvissä ajoin. Samoin leipominen pari päivää ennen itse juhlia. Ihana kakku tuli väkerrettyä Mirvan avustuksella, ja kakun koristelu on kokonaan sekä hänen että Suvin käsialaa. Tulipas sitten vielä leivottua hieman muffinsseja, joissa oli herkullinen kuorrutus, sekä ihanat pienet koristeet päällä.

Kaiversin meidän kurpitsalle hilpeän ilkeän virneen, jossa meni "leppoisasti" se pari tuntia. Kurpistan jäämistöistä teimme keittoa, ja paahdoimme sen siemenet.

 

Pimeän tullen vieraat taivalsivat niin tyypillisessä marraskuun kylmässä ilmassa ja pimeydessä paikan päälle, ja istahdimme kynttilöin valaistuun olohuoneeseen. Jokainen vieras toi mukanaan jotakin syötävää tai juotavaa, kyhäsimme myös Suvin kanssa oikein hyvän boolin.

Me koristeltiin koko asunto lattiasta kattoon, aloitettiin jo viikko ennen juhlia. Joka nurkassa oli hämähäkin seittiä, kynttilöitä, lepakkoja, pieniä kurpitsoja, kummituksia sekä muuta Halloween koristetta, ja pöydällä komeili kuivattu ruusukimppu. Minusta tuntuu, että tämän vuoden juhliin panostimme aikaisempiakin enemmän, ja päästimme mielikuvituksemme täysin valloilleen. Veikkaanpa, että pienemmätkin peikot olisivat viihtyneet paikan päällä. Vieraatkin tykkäsivät koristeluista, kuulin myös että meidän kekkerit oli tämän vuoden parhaimmat. Sekös veti naaman hymyyn, sillä juhliin meni aikaa, rahaa ja hikeä (muttei onneksi sentään ilman verta). Useimmiten ne pienet asiat saa ihmisen iloiseksi.

Paikalla oli niin peikkoa, kuin noitaakin, sieniä ja herrasmiehiä, Dia de los Muertos / Mexican Sugar Skull-tyylikin oli mukana meiningeissä. Tietysti myös paikalla oli zombie-sairaanhoitaja (eli minä itse). Menin ja voitin myös paikallisen kuppilan Halloween-pukukilpailun, joka tuli minulle täysin yllätyksenä! Palkintona oli shampanjaa sekä kasa lahjakortteja. Sainkin koko illan kuulla ihmisiltä, miten hirveältä näytän, ja miten porukka näkee minusta painajaisia. Eli peukkuja nostettiin. Noh, olin ihan tyytyväinen omaan asuuni, tosin tälläytymiseen olisin halunnut käyttää hieman enemmän aikaa. Pääsin maalaamaan nuo Mexican sugar skullit ystävilleni, jotka olivat yllättävän haastavat maalata. Kokeilin ensimmäistä kertaa itselleni kasvoihin teatterivahaa, joka suli illan mittaan inhottavasti pitkin naamaa. Olisi pitänyt kokeilla ja harjoitella hyvissä ajoin ennen juhlia, niin olisi osannut tuon tehdä ehkä paremmin.

Ruokapöytäkin notkui kaikista mahdollisista herkuista! Kurpitsakeittoa ja paahdettuja kurpitsansiemeniä (oli muuten älyttömän hyvää, kannattaa kokeilla), chilipähkinöitä, popcornia, kakku, muffinsseja, ihanaa kasvispiirakkaa, boolia...

Sanoista tekoihin, joten tässä teille lisää kuva-ähkyä meidän kekkereistä!

"I'm so dead..."

Meidän ihana Nyyrikki-maskotti, ja minä.

Toivottavasti teillä lukijoillakin oli hauska Halloween, vietitte sitä sitten yhdessä tai yksin, rauhassa tai riehakasti juhlien! Itse olen ainakin iloinen näin ihanista ystävistä ja kavereista ympärilläni, kiitos siis kuuluu kokonaan heille.

Lisää teemajuhlia - vai mitä?