This is Halloween!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja viime viikonloppuna meillä oli Halloween juhlat. Tuo joka synkiön lempijuhla. Postauksia aiheesta on jo näkynyt pitkin poikin ihmeellistä blogimaailmaa, ja minäkin hämmennän nyt oman soppani muiden joukkoon.

"Feed my Frankensteinin" ja "Thrillerin" soidessa taustalla...

... aloitettiin juhlien valmistelut ja koristelut tänä vuonna hyvissä ajoin. Samoin leipominen pari päivää ennen itse juhlia. Ihana kakku tuli väkerrettyä Mirvan avustuksella, ja kakun koristelu on kokonaan sekä hänen että Suvin käsialaa. Tulipas sitten vielä leivottua hieman muffinsseja, joissa oli herkullinen kuorrutus, sekä ihanat pienet koristeet päällä.

Kaiversin meidän kurpitsalle hilpeän ilkeän virneen, jossa meni "leppoisasti" se pari tuntia. Kurpistan jäämistöistä teimme keittoa, ja paahdoimme sen siemenet.

 

Pimeän tullen vieraat taivalsivat niin tyypillisessä marraskuun kylmässä ilmassa ja pimeydessä paikan päälle, ja istahdimme kynttilöin valaistuun olohuoneeseen. Jokainen vieras toi mukanaan jotakin syötävää tai juotavaa, kyhäsimme myös Suvin kanssa oikein hyvän boolin.

Me koristeltiin koko asunto lattiasta kattoon, aloitettiin jo viikko ennen juhlia. Joka nurkassa oli hämähäkin seittiä, kynttilöitä, lepakkoja, pieniä kurpitsoja, kummituksia sekä muuta Halloween koristetta, ja pöydällä komeili kuivattu ruusukimppu. Minusta tuntuu, että tämän vuoden juhliin panostimme aikaisempiakin enemmän, ja päästimme mielikuvituksemme täysin valloilleen. Veikkaanpa, että pienemmätkin peikot olisivat viihtyneet paikan päällä. Vieraatkin tykkäsivät koristeluista, kuulin myös että meidän kekkerit oli tämän vuoden parhaimmat. Sekös veti naaman hymyyn, sillä juhliin meni aikaa, rahaa ja hikeä (muttei onneksi sentään ilman verta). Useimmiten ne pienet asiat saa ihmisen iloiseksi.

Paikalla oli niin peikkoa, kuin noitaakin, sieniä ja herrasmiehiä, Dia de los Muertos / Mexican Sugar Skull-tyylikin oli mukana meiningeissä. Tietysti myös paikalla oli zombie-sairaanhoitaja (eli minä itse). Menin ja voitin myös paikallisen kuppilan Halloween-pukukilpailun, joka tuli minulle täysin yllätyksenä! Palkintona oli shampanjaa sekä kasa lahjakortteja. Sainkin koko illan kuulla ihmisiltä, miten hirveältä näytän, ja miten porukka näkee minusta painajaisia. Eli peukkuja nostettiin. Noh, olin ihan tyytyväinen omaan asuuni, tosin tälläytymiseen olisin halunnut käyttää hieman enemmän aikaa. Pääsin maalaamaan nuo Mexican sugar skullit ystävilleni, jotka olivat yllättävän haastavat maalata. Kokeilin ensimmäistä kertaa itselleni kasvoihin teatterivahaa, joka suli illan mittaan inhottavasti pitkin naamaa. Olisi pitänyt kokeilla ja harjoitella hyvissä ajoin ennen juhlia, niin olisi osannut tuon tehdä ehkä paremmin.

Ruokapöytäkin notkui kaikista mahdollisista herkuista! Kurpitsakeittoa ja paahdettuja kurpitsansiemeniä (oli muuten älyttömän hyvää, kannattaa kokeilla), chilipähkinöitä, popcornia, kakku, muffinsseja, ihanaa kasvispiirakkaa, boolia...

Sanoista tekoihin, joten tässä teille lisää kuva-ähkyä meidän kekkereistä!

"I'm so dead..."

Meidän ihana Nyyrikki-maskotti, ja minä.

Toivottavasti teillä lukijoillakin oli hauska Halloween, vietitte sitä sitten yhdessä tai yksin, rauhassa tai riehakasti juhlien! Itse olen ainakin iloinen näin ihanista ystävistä ja kavereista ympärilläni, kiitos siis kuuluu kokonaan heille.

Lisää teemajuhlia - vai mitä?

Trapped in Autumn

Linnanmäen valokarnevaalit tuli taas ihailtua läpi ystävien kanssa. Onneksi syksyn ihanat värit lisäsi tunnelmaan omat mausteensa, ja aurinkoinen sää suosi meitä. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kylmyys tuntui nipistelevän varpaita ja sormia. Tuli otettua hieman kuvia, mutta lähinnä nautimme toistemme seurasta ja kävelimme ristiin rastiin huvipuistoa.

Melkoisesti ovat hintoja tuolla nostaneet, kun viime vuonna yksi laitelippu maksoi 5e kappale, ja tänä vuonna hintaa niille oli 7e. Eipä tullut ostettua, joten jäi ihana ja vanha puinen vuoristorata sekä maailmanpyörä kokematta.

Huvipuistoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa. Kuinka paljon sitä toivookaan, että olisi taas lapsi! Kaikki oli niin suurta ja ihmeellistä, asioita odotti ja jännitti ihan eri tavalla kuin nykyisin. Huvipuistoon menoa jännitti jo viikkoa ennen, ja vatsanpohjassa lenteli perhosia. Kaikki tuoksut ja maut jäivät elävästi mieleen, ja jos saman tuoksun haistaisi tänä päivänä, se palauttaisi mieleen tuon muiston kuin salaman kirkkaalta taivaalta.

Suvi oli tehnyt ihanan sirkusmekon itselleen <3

Illan pimetessä kävimme vain istumassa eri kahviloissa ja lämmiteltiin hyvin ennen kuin uskaltauduimme takas ulos, kylmään säähän. Kaunista siellä oli, vaikka tuntuu että viime vuoden valokarnevaaleista sai enemmän irti. Olisin toivonut kuulevani tuolla hilpeää sirkusmusiikkia, sellaista mitä soi vanhoissa elokuvissa, joissa kuvataan huvipuistoja!

We are but falling leaves in the air hovering down...

Syksy on saapunut, ja pian talvikin jo tulee. Onneksi ehdin kuvata tämän syksyn väriloistoa, se on ollut tänä vuonna niin älyttömän kaunista. Ihan henkeä salpaa. Syksyssä parasta on se, kun saa ottaa kaapista lämpimät vaatteet käyttöön, ja kaivaa hyvät kengät jalkaan. Sateen ropinaa ikkunalla, pieniä tuikkuja luomassa tunnelmaa pimeneviin iltoihin. Luonnon värien loistoa ja upeita kontrasteja, kirkasta ja raikasta ilmaa.
Ensimmäiset syysmyrskyt oli jo jonkin aikaa sitten, ehkäpä marraskuun alku tuo mukanaan lisää myrskyjä.

My new hair