After the Show

"Oh! I forgot my hat!"

In the old Dreamy Theater

Nyt haluan esitellä teille kuvia viime perjantailta, jolloin suuntasimme Suvin kanssa kuvaamaan Aleksanterin teatteriin. Kuvia tuolta kertyi ainakin lähemmäs 500 kappaletta, joista oli melko hankalaa valita parhaimmat palat tänne.

Aleksanterin teatteri on vanha 1800-luvun loppupuolella (v.1879) valmistunut rakennus. Siellä on jotenkin säilynyt sellainen vanhan ajan tunnelma, joka hallitsee varsinkin tuolla salissa. Ihmettelimme, miksi joka paikasta kuului ovien sulkeutumista ja askeleita, vaikka tuolla ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Silloin mieleeni muistui yksi tarina ja erään ystäväni kokemukset kummituksesta, joka liikkui kyseisen teatterin käytävillä.

Kerrotaan, että teatterin kummitus oli ollut aikoinaan Venäläinen upseeri, joka kuoli Oolannin sodassa vuonna 1854. Upseerin haamu kulkeutui teatteriin, kun sinne tuotiin rakennusmateriaaliksi kiviä sodan raunioilta. Täältä voi katsoa videon aiheesta.

Aivan selkeästi kuulimme askeleita käytävillä ja ovien sulkeutumisia muuten hiljaisessa teatterissa. Välillä Suvi kävi jopa käytävässä kurkistamassa, kuulimmeko aivan omiamme. Ketään ei näkynyt missään, eikä huhuiluumme vastattu. Kuitenkin koko ajan meillä molemmilla oli sellainen olo, että joku katselee meitä jostakin. Tuntemus oli pieni aavistus, sellainen joka nostattaa primitiiviset vaistot pintaan. Pieni kihelmöinti niskassa. Kokemus ei ollut pelottava laisinkaan, oikeastaan olin aivan varma että kummitus tykkäsi seurata touhujamme lavalla.

Kuin odottaisimme teatterin kummituksen astuvan esiin hetkenä minä hyvänsä...

Suvi oli niin ihanan tyylikäs ja kaunis!

Teatterisalin valaistus oli melko hämärää, ja kuvaaminen oli siksi hieman haasteellista. Valotusaika oli hitaimmillaan 2 sekuntia, minkä vuoksi moni kuva on hieman heilahtanut. Vaikka apuna meillä oli itselaukaisin sekä kameran jalusta, monessa kuvassa kuitenkin sitä ehtii liikahtaa (vaikka vain hengittämään!) sen verran, että kuva ei ole tarkka. Vaikka yritimme jonkun verran tumpuloida salaman kimpussa ja säätää asetuksia, onnistuimme näyttämään kuitenkin aivan salama-hirviöiltä!

Minulla oli mukana kaksi korsettia, joista kuvautin vain toisen. Päällimmäinen hame on löytö kirpputorilta, jota hieman muunsimme mieleisekseni. Alla näkyvä tyllihame on vuosia sitten löydetty Morticiasta. Sukkahousut ja pitsipaidan löysin Lindexiltä, korkokengät on siskoni (jotka olivat minulle kuitenkin aivan liian isot), silinteri on Tigerista ja korsetti BackStreetiltä. Tuskailin korsetin kanssa, sillä minusta tuntui ettei se muotoutunut päälleni kunnolla. Toisaalta, en ole kovin ahkera käyttämään korsettia, joten tuokin on ollut päälläni vain satunnaisia kertoja. Todennäköisesti ei ole vielä saanut muotoutua minulle sopivaksi. Nuo korsetin luut ovat todella jäykät!

Tuollakin olisi voinut viettää koko päivän, mutta meillä oli vain 3 tuntia aikaa (joka saattaa kuulostaa paljolta, muttai ei oikeastaan ole), ennen kuin teatterihenkilökunta sekä näyttelijät saapuisivat päivän kenraaliharjoituksiin. Niin paljon kaikkia yksityiskohtia seinillä ja katossa ja joka puolella oikeastaan, että emme millään saaneet kuvatuksi kaikkea kerralla, ei vaikka meillä oli kolme tuntia aikaa.

Itse näyttämösali oli vanhassa loistossaan upea. Olen käynyt tuolla näytelmiä katsomassa pari kertaa, ja loistokkuus on aivan omaa luokkaansa. Vanhat rakennukset ovat ihania! Useimmiten...
Kummituksesta puheenollen, kaikessa hiljaisuudessa kun kuvasin ensimmäistä allaolevaa kuvaa, näyttämön esirippu rupeaa nousemaan ylös aivan yllättäen! Voitte varmasti kuvitella, miten siinä säikähtää! Sitten näyttämön takaa kävelee joku mies ja jää ihmeissään tuijottamaan meitä. Ei tainnut arvata, että sali oli jo käytössä. Selitimme hänelle naureskellen, että kuinka säikähdimme kun esirippu nousee yllättäen vaikka ketään ei ole meidän lisäksemme mailla halmeilla. Emme edes kuulleet silloin kenenkään kävelevän missään. Onneksi kuitenkin esirippu vihdoin nousi, sillä sen takana oli paljon valoja joiden avulla saimme viimeisetkin kuvat onnistumaan. Siinähän sitä taas kului tovi jos toinenkin...

Seuraava postaus käsittelee samaa aihetta, ja lisää kuvia. Kun nämä kaikki eivät millään mahdu tähän samaan! Kirjoitan tätäkin postausta hellyydenkipeä kissa sylissä. Terveisiä kaikille lukijoille täältä ruudun takaa! <3

Kurkistus ensi viikon kuvauksiin...

May Day's Masquerade...

Vappu on taas tulossa, kuten myös meidän naamiaiset.
Innostuin pitkästä aikaa tänään taas piirtämään, ja jotenkin tällaiset naamarit ovat pyörineet mielessä (mistähän johtuen?), joten ikuistin yhden sellaisen Derwentin vesiväri-kynillä. Katsoin Walking Dead- sarjan tilalla näytettävää DaVinci's Demonsia, joissa vilisi naamareita ja Renessanssi ajan pukuja.

Ajattelin laittaa tämän "tervetuloa" kyltiksi oveen. Tuo musta piirustuspaperi on muuten aivan ihana!

Miten te lukijat aiotte viettää Vappua?

Tule, Kevät.

Welcome to the Jungle

Sain vihdoinkin aikaiseksi hieman kuvata. Kuvassa näkyvät ihanat housut sain Suvilta, kun raivasimme kaapistamme turhia ja vanhoja tavaroita kirppikselle. Hirveät kasat vaatteita ja roinaa, mutta heti kun pääsimme paikanpäälle, niin eikös siellä jo oltu tavaroiden kimpussa. Me vielä siirsimme tavaroita pöytiin, kun mummot tungeksivat ihmettelemään "aarteita" kuin mitkäkin harakat konsanaan.

Yhdessä kuvassa näkyy myös lemppari korvikseni, linnun pääkallot. Haluaisin lisää reikiä korviin. Haluaisin myös toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ottaa lävistyksen vielä tämän vuoden puolella. En vain osaa päättää, minkälaisen ottaisin. Kielikorua tai industrialia en ainakaan ota.

 Minkälainen lävistys teidän mielestänne minulle sopisi?

Katsoessani illan telkkariohjelmaa, kurkistin tuota perjantain lauluohjelmaa. On kyllä todella hyviä laulajia esiintynyt kyseisessä ohjelmassa, harmikseni lempparini putosi pois. En tykkää. :(

Sneak peek

Pieni katsaus valmisteilla olevaan Daenerykseen. Se odottaa edelleen lopullista inspiraation puuskaa.