"I want Candy!"

Koskaan ei elämässä voi olla liikaa juhlia, varsinkaan kun tämä talvi on ollut hyvin synkkä monella eri tapaa, joten eräänä päivänä päätin järjestää juhlat Suvin kanssa. Tarkoituksena oli kokoontua ystävien kanssa viettämään yhteistä aikaa. Mielikuvitus tarttui ajatukseen, ja niin syntyi "ystävänpäivä-muffinssi-juhlat". Paljon pitsiä, vaaleanpunaista, muffinsseja, herkkuja, Marie Antoinette-tyyliä, klassista musiikkia.. Kutsuttuja oli 10, mutta loppujen lopuksi meitä oli paikalla 7 ihmistä. Onneksi pidemmänkin matkan päästä ihmiset tulivat syömään ja juhlimaan, kiitoksia siitä.

Tässäkin postauksessa pääaiheena on kuvat, joten nauttikaahan silmänruuasta.

Kattauksessa suurimman huomion saivat nuo ihanat muffinssit kuorrutteilla. Lisäksi tarjoiltiin teetä, kahvia, vaahtokarkkeja, kaikkea äklöä ja makeaa. Taustalla soi Mozartia, Vivaldia ja Debussya. Muffinsseja sai erikokoisina, pieninä ja suurina, useimmissa oli (vähän liiankin) herkullinen kuorrutus. Tarjolla oli sekä mustikka-banaani muffinsseja, että suklaa muffinsseja. Ajatuksissa oli tehdä myös kakkutikkarit eli cake popsit. Oikeastaan ne oli helpot tehdä, ainoastaan niiden kuorrutus ym jälkihäslinki oli melko haastavaa. Mutta ensimmäiseksi kerraksi onnistuimme mielestäni aika hyvin. Ne näyttävät tuossa kuvassa aivan lihapullilta. Macaronsit jäivät harmiksemme tekemättä! (Sillä suuruudenhulluusprojektimme sai kellolta muistutuksen)

And we all eated like crazy little piggies...

Väkersin itselleni keijukaispuvun niistä vetimistä, mitä kaapistani (ja vähän muidenkin) sattui löytymään. Lisäksi ostin vielä siivet, keijukaissauvan ja perhospannan, mutta kuinkas sitten kävikään... menin ja unohdin ne kotiin juhlapäivänä. Totaalinen failure. Tapaus otti päähän vietävästi, mutta onneksi Suvi pelasti minut lainaamalla kauan sitten tekemiään keijukais-siipiä. <3 Olin kuin kävelevä katastrofi niiden kanssa - ne jäivät milloin mihinkin kiinni, ovenkahvoista ihmisiin..

Ihastuin noihin hiuksiin - Suvi lainasi värjättyjä pidennyksiään, joista kehittelin hassun nutturan, jonka koristelin helmi- sekä kukkaispinneillä. Mekko löytyi kirpparilta 5€:lla, vyö on Suvin, ja helmikoru taitaa olla edesmenneen rakkaan mummoni vanha.

Iltaa myöten ihQkeijusta syntyi...

... kavala tonnikeiju!

Teeseremonioiden jälkeen siirryimme korttienpeluun pariin. Lauleskelimme välillä SingStaria, korkkasimme kuohuviinin, ja nautimme toistemme seurasta. Kiroileva Siili- lasikin pääsi olohuoneen pöydälle toimittamaan kukkavaasin virkaa. Kaikenkaikkiaan juhlat olivat hyvin onnistuneet, ihmiset olivat ainakin osaksi noudattaneet pukukoodia, ja kaikki viihtyivät <3

Lisäksi meillä oli ihana tunnelmapöytä <3

Broken Dreams

En muista, milloin olisin viimeksi tuntenut olevani näin onneton. Särkyneet unelmat ja tyhjät päivät seuraavat vuoron perään toisiaan. Kuinka elämä tuntuu olevan merkityksetöntä ja tyhjää, missään ei ole enää mitään makua. Tuntuu, ettei mistään saisi enää kiinni..

Kaiken lisäksi itsensä etsiminen taitaa olla kovan työn takana. Kaikkien menetyksien jälkeen on vaikeaa ylipäätään aloittaa kaikkea alusta. Tai edes löytää itsestään voimaa jaksaa eteenpäin. Tunnen olevani niin hukassa..

"You and me, far beyond the Sea.."

Nebulan tämänhetkiseen kaaokseen mahtuu onneksi myös hyviä kokemuksia. Ystäväporukan kanssa lähdimme tammikuun hyisenä viikonloppuna risteilylle. Oli ihanaa vaan olla ystävien kanssa, joiden positiivinen ja iloinen energia antoi minullekin voimia jaksaa eteenpäin. Ihanaa, kun on ympärillä tällaisia ihmisiä.

Vaikea pukeutua mitenkään inhimmillisesti, jotenkin sievästi.. Tuntuu, kuin olisin joku lihapulla, joka on ängetty toppatakkiin ja pipoon. Olen ylipäätään surkea yhdistelemään mitään vaatekappaleita. Itsetuntoni on aivan nollissa. Välillä on fiiliksiä, jolloin tekisi vain mieli repiä naama irti, kun katsoo itseään peiliin. Sillä sieltä katselee takaisin vain tyhjät silmät..
Vaan eipä siitä sen enempää.

Oli ihana syödä pitkästä aikaa laivan buffettiateria. Pöydät suorastaan notkuivat hyvän ruuan painosta, oli alkupalaa, salaatteja, jälkiruokaa, ja vaikka mitä muuta.

Pääsimme seuraavana päivänä kuitenkin Tukholman Vanhaan Kaupunkiin asti, ja ihailimme upeita rakennuksia sekä kaunista auringonpaistetta. Ihanan aurinkoinen ja talvinen päivä vallitsi Ruotsin puolella, ja se nostatti fiiliksiä vielä enemmän. Käväisimme Burger Kingillä syömässä hieman roskaa, ja pyörimme kaupoissa. Ihania vanhoja rakennuksia, kuin kävelisi vanhempaan aikakauteen. Ihana Indiskan kauppa oli 5 kertaa isompi, kuin Suomen puolella. Siellä oli vaikka mitä ihanaa. Lisäksi löytyi jännä naamiaiskauppa, josta Suvi löysi itselleen ihanan venetsialaisen naamarin. Se oli niin upea. Minä löysin vain tuliaisia, enkä itselleni juuri mitään. Joka nurkalla oli yhtä sun toista H&M kauppaa.

Päädyimme onneksi myös istumaan yhteen ihanaan ja lämpimään kahvilaan Vanhan Kaupungin sydämessä. Ostin sieltä itselleni yhden ison kupin tuoretta minttuteetä, jossa oli sitruunan siivu. Siis kuumaa vettä, tuoreita mintunlehtiä ja sitruunan viipale. Se maistui todella hyvältä!

"Nemo my name forevermore..."

Taisin matkalla voittaa myös lavapelkoni.
Sain ystäväni onneksi mukaan laulamaan kanssani karaokessa Nightwishin Nemon. Meinasin jo juosta pois pöydästämme koska jännitin niin paljon, mutta sitten päätin ettei ole mitään menetettävää, vaikka laulaisikin ihan metsiin. Ylipäätään ventovieraille ihmisille laulaminen oli jotenkin todella hämmentävää, vaikka pidinkin siitä todella paljon! Tuntuu, etten jännitykseltäni saanut ääntäni kulkemaan värisemättä..!

Toki me kissaihmiset ihastuimme H&Mn kissapaitoihin, ja pakkohan meidän oli ne ostaa itsellemme. Mystinen kuunsirppikisupaita on aivan ihana :) Siinähän se paluumatka menikin, kissamaisissa tunnelmissa. Kiitos rakkaille ystävilleni ihanasta seurasta <3

Words of the Winter

 Talvisia otoksia kylmässä hangessa tuli napattua tänään Satiinitaivaan Suvin kanssa. Kaunis talvinen aurinko katseli pilvettömältä taivaalta, ja pureva tuuli narskutteli kipeästi kohmeisia käsiämme tarpoessamme Helsingin metsiin. Oli sen verran kylmä, että tuntuu etten koskaan sula tästä kohmeisesta olotilasta. Mutta kuvat onnistuivat, ja mukavaa oli.

Year of the Dragon

Uuden vuoden tinasta syntyi minun lohikäärmeeni.

Voisin vain tuijottaa tätä luomusta, jonka nostin jääkylmästä vedestä keittiön sangosta uuden vuoden päivänä. Sillä on niin monta ulkomuotoa, käpälät, kaula, hampaat, piikit, siivet, häntä.. Katsoin sitä monesta eri kulmasta, ja aina vaan silmissäni esittäytyi tämä pieni ja nuori lohikäärme. Niin paljon eri muotoja, että inspiroidun pelkästä katselemisesta - jotakin herää sisälläni. Ehkä tuleva vuosi tuo tullessaan toivoa. Yllätyin katsoessani näitä kuvia, miten tuo kaunis turkoosi väri hehkuu pikku lohikäärmeessäni. Puhuimme tuona päivänä ihmisten auroista, miten yleensä niissä hehkuu oman auran väri. Moni sanoi minun auran olevan turkoosi.

(huom. En ole muokannut kuvista, muutakuin kontrastia.)

Olin kirjoittanut tästä joitakin ajatuksiani paperille:

"Rönsyilevä vuosi, muutoksia. Löysin tinoista lohikäärmeitä, lintuja, tulta, vettä, dynamiikkaa. Ympyrät sulkeutuu. Tulevan vuoden elementit tuli ja vesi."

Olkoon vuosi 2013 armollinen myös teille lukijoilleni.
Tervetulotoivotus myös uusille kasvoille:

"Dying to meet you, little child, enter enter this sideshow!"